Vakoilua ja vastavakoilua

Jukka Parkkari Suoraan hevosen suusta (Arktinen Banaani 2010), Romaani vakoilusta ja vastavakoilusta 1990-luvun Suomessa, valikoitui matkalukemiseksi ja olikin kaikin puolin sopiva valinta: lystikäs, jännitystä, KGB, Venäjä, GRU

Arktista autarkiaa

Tommi Liimatta Autarktis (Like 2017) tarttui käteeni best seller –pöydältä. Romaanin kerronta alkaa onnahdellen, mutta kuitenkin kiinnostaa, koska sen tapahtumat osuvat kokemalleni aikakaudelle. Muutaman kymmenen sivun jälkeen luin jo hanakammin kun päästään 1970-luvulle

Kirjoittaja on selvästikin enemmän klikkausjournalismin ahmija kuin olisi kuunnellut eturintamassa olleiden miesten sotajuttuja; syntymäkylälläni he eivät puhuneet tappamisesta eivätkä rehennelleet: he puhuivat keskenään siitä, kuinka kiperissä tilanteissa he olivat olleet ja kuinka he olivat selvinneet niistä 

Nälänhätien historia

Miikka Voutilainen Nälän vuodet, Nälänhätien historia (Atena 2017) on hieman harsitun oloinen, koottu vetäviä tekstejä sieltä ja täältä, mutta siitä huolimatta mielenkiintoinen ja nopeasti luettava kirja

Aloitin lukemisen viimeisestä ja kolmannesta osasta, jonka jälkeen jatkoin alusta; kolmas osa alkoi minulle tutuimmalla tekstillä. Menettely varmasti auttoi ymmärtämään alkuosankin paremmin. Ehkä kirjoittajan olisi kannattanut sulatella tekstejään hieman pidempään ja poistaa osan aineistosta, ainakin numeroja ja vuosilukuja

Kirja väittää Suomen yhdessä Saksan kanssa piirittäneen Leningradia 1941 - 1944: Kannaksella suomalaiset olivat Rajajoen vastarannalla, mutta tykistö oli luonnollisesti taaempana; Laatokan-Karjalassa suomalaiset olivat Syvärin vastarannalla Lotinanpellossa, joka on Leningradista yhtä kaukana kuin Kotka; Laatokan rannan kaksoismaantie ulos Leningradista valmistui syksyllä 1941, jota tosin saksalaiset pommittivat mutteivat vallanneet

Olen joskus lukenut sellaistakin, että Leningradin nälänhätä oli Stalinin valinta: kaupunki oli liian sivistynyt ja länsimainen, jonka takia Stalin halusi kurittaa sitä ja olla lähettämättä tarpeeksi elintarvikkeita sinne

Tämä tulkinta sopisi paljon paremmin kirjan yleistulkintaan nälänhädistä: ne ovat harvinaisen usein poliitikkojen valintoja kuten Live Aid –hyväntekeväisyyskonsertin herättänyt Etiopian nälänhätä, jossa kommunistihallintoa vastustaneet kaksi aluetta olivat kärsijöitä

Kauhunvuodet 1866-1868

Tammikuu 1918

Antti Tuuri Tammikuu 18 (Otava 2017) kertoo venäläisen varusväen aseistariisumisesta suojeluskuntien toimesta lähinnä Ylistarossa ja siihen johtaneista tapahtumista Etelä-Pohjanmaalla ylistarolaisen jääkärivärvärin ja aktivistin Ahto Sippolan näkökulmasta

Romaani on taattua Tuuria: kaaosta, huumoria, tuuria, epäonnea ja siksi nopealukuinen; jännitystä olisi ollut enemmän ellen olisi vuosi sitten lukenut asian historiasta laajemmin

Neuvostoliiton tavoitteet Suomessa

Jukka Seppinen Kivi bolševikin kengässä, Neuvostoliiton tavoitteet Suomessa 1917-1970 (Minerva 2014) kannatti lukea, vaikka Seppisen kirjat ovatkin kuuluneet pääasiallisiin luettaviini tänä syksynä. Uutta riitti monissa kohdissa, kertauksesta puhumattakaan:

Stalin pysyttäytyy Rooseveltin ja Churchillin kanssa Teheranissa 1.12.1943 sovitussa, paitsi on kovakorvainen Churchillin vastustamien sotakorvausten osalta

suomettumisen vaiheet liittoutuneiden valvontakomission ajoista sen syöksykierteeseen SDP:n 1966 tekemän ulkopoliittisen kääntymyksen jälkeen

ideologinen keinotodellisuus muokkaa Suomen ja lähialueiden historiaa kuten ”Lenin antoi Suomelle itsenäisyyden”

tasavallan presidenttinä myöntyväisyysmies J.K. Paasikivi terästäytyy ja jättää kommunistit ja vasemmistososialistit (SKP/SKDL) pois hallituksesta 1948 eduskuntavaalien jälkeen

SKP/SKDL:n ja Neuvostoliiton tuella valtansa pönkittävä Kekkonenkaan ei valitse vuoden 1958 eduskuntavaalien voittajaa SKP/SKDL:ää hallitukseen, vaan nimittää Fagerholmin enemmistöhallituksen, koska Kekkonen ajaa Suomen talouden länsi-integraatiota eli OEEC-sopimusta; NL kuitenkin loihtii ”yöpakkaset” Kekkosta vastaan, minkä jälkeen Kekkonen joutuu nimittämään ministereiksi vain NL:n/KGB:n hyväksymiä; kansanrintamahallitukset palaavat 1966

Kekkonen tekee 1960-luvun alussa valtiovierailuja länsimaihin ja kykenee saamaan puolueettomuusmaininnan myös Suomen ja NL:n välisiin virallisiin julkistuksiin

NL/KGB hajottaa jokaisen puolueen, joka tavoittelee poliittista valta-asemaa ja Kekkosen hyväksyntää; SDP:n ja ammattiyhdistysliikkeen hajaannus ja jälleenyhdistyminen ovat keskeinen teema

SKP/SKDL:n ja niiden peitejärjestöjen toiminta on laajan katsauksen kohteena, unohtamatta nuorison kansainvälisiä rauhanfestivaaleja, joihin on osallistunut Neuvostoliiton tuella hämmästyttävä määrä suomalaisia 1950-luvulla

NL/KGB ajaa vallankumousta Suomessa 1969-1977; Kekkonen havahtuu olevansa vain väline NL:n ja KGB:n todellisissa tavoitteissa ja joutuu nimittämään Karjalaisen kansanrintamahallituksen kesällä 1970

Historia on mielenkiintoista

Koiviston idänkortti

Juho Ovaska Mauno Koiviston idänkortti, sotamiehestä presidentiksi (Otava 2017) on perehtynyt uusiin lähteisiin ja täydentää Seppisen yksioikoista kuvausta: ”satamajätkä” on todellisuudessa satamakonttorin työhönottaja; muutettuaan Helsinkiin liittyy Suomi-Neuvostoliitto-Seuraan ja Paasikivi-seuraan; asettuu SDP:n keskitien kulkijaksi, koska työtehtävät vaativat yhteistyötä sosialidemokraattien ja kommunistien kesken; kontaktit Tehtaankadulle syntyvät; Pyhäsalmella pidetty neljäliuskainen puhe julkaistaan Pravdassa

Kirjan kerronta puuroutuu yksityiskohtien ylenmääräiseen vatkaamiseen Koiviston virkaatekevän presidenttikauden osalta syksyllä 1981, presidentinvaalitaiston alettua ja kuumetessa, mutta palaa jo seuraavassa luvussa selkeäksi

Presidenttikauden alettua NL ei ole huolestunut Koivistosta, koska KGB:n ”operatiivinen resurssi”, presidentin kansliapäällikkö Jaakko Kalela on hänen lähipiirissään. 1980-luvun lopussa Koivistolla on ”perspektiiviharha” Neuvostoliitosta ja etupiirin pysyvyydestä itäisessä Keski-Euroopassa

Luulisin, että kirja on mukaansa tempaavaa luettavaa kaikille, joille Koivisto oli Tasavallan Presidentti ja joille hän edelleenkin on tasavallan presidentin esikuva

Tiedustelun salainen sota

Robert Brantberg Käärmeenpesä, Suomen sotilastiedustelu ja suurvaltojen salainen sota (Gummerus 2007) on helppolukuinen, koukuttava kirja, vaikka itsenäisyyden ajan tiedustelusta olen lukenutkin monessa yhteydessä, mutta en kokonaisesitystä.

Tiedustelutoiminnan voitot ja tappiot sekä Stella Polaris -kiemurat tulevat selviksi aivan repliikkien tasolla. Tappioista suurin on luonnollisesti kevätkesän 1944 puuhat. Kenraali Airo on kieltänyt eversti Paasosta panemaan tiedusteluraportin etusivulle, että Neuvostoliitto tulee hyökkäämään. Siksi hän korjaa tiedustelun ammattiorganisaation johtajan everstiluutnantti Käkösen raportin etusivun Airon haluamaksi

Totalitarismin puristuksessa 1935 - 1944

Jukka Seppinen Hitler, Stalin ja Suomi, Isänmaa totalitarismin puristuksessa 1935 - 1944 (Minerva 2009) on puoleensa vetävä kirja erityisesti J.K. Paasikiven osalta

1930-luvun lopun tilanteen kerronnassa herkut ovat yksityiskohdissa, koska päälinjat ovat tuttuja: Suomi torjuu totalitarismin sekä oikealta että vasemmalta poliittiselta laidalta

Kirjan varsinainen paukku on Paasikiven toiminnan yksityiskohdat toisen maailmansodan aikana ja ennen. Meidäthän on aivopesty YYA-aikana suomettumismyyttiin, että Paasikivi oli sankari, joka ymmärsi realiteetit

Tässä kirjassa Paasikivi on vallantavoittelija, joka on aina viemässä Suomea suuren eurooppalaisen valtion vasalliksi, hänet vasalliruhtinaana. Ja kas, marraskuussa 1944 se vihdoin onnistuu, kun tasavallan presidentti Mannerheim joutuu Stalinin vaatimuksesta nimittämään Paasikiven hallituksen, jossa on kommunisti- ja vasemmistososialistiministereitä

Helmikuussa 1944 Paasikivi matkustaa Tukholmaan Madame Kollontain puheille ilman valtuuksia esittää mitään, ainoastaan kuunnella. Mutta valtioneuvos kyselee, miten liittoutuneiden antautumisehtoja Romanialle ja muille Saksan liittolaisille, kuten armeijan demobilisaatiota, sovellettaisiin Suomen osalta. Armeijahan oli silloin lyömättömänä Syvärillä ja Lempaalan-Valkeasaaren linjalla Suomen 1939 rajojen ulkopuolella

Kollontain naapurihuoneessa KGB-päällikkö Jelisei Jelisejev on kuulokkeet korvilla; Moskova sähköttää Lontooseen Paasikiven ”tarjouksen” ehtoina joihin Suomi olisi suostumassa ennen kuin hänen esittää muistionsa Suomen hallitukselle

Sama toistuu myöhemmin: Paasikivi paljastaa sotilaallisia seikkoja venäläisille, muttei kerro Mannerheimille eikä poliittiselle johdolle käymistään sotilaallisista neuvotteluista, joista venäläisten paljastus Kannaksen kautta tulevasta hyökkäyksestä on tärkein; vaatii Neuvostoliiton rauhanehtojen hyväksymistä jotka siis ovat Paasikiven ”tarjous” kuorrutettuna; ja paukuttelee ovia kun Linkomiehen hallitus ei niitä hyväksykään

Jokaisen tulisi lukea tämä kirja

SDP:n vallan vakauttaja

Jukka Seppinen Kalevi Sorsa, SDP:n vallan vakauttaja (Edita 2008) on täysin keskeneräinen viimeistelyltään, vastaten tyypillisiä lisensiaattitutkimusten resuversioita 1970- ja 1980-luvuilla. Toistoa on aivan liikaa. Tai ehkä kirja on tarkoitettu lukijalle joka lukee sitä sieltä täältä, vähän lopusta ja taas alkupuolelta

Mutta se sisältää yksityiskohtaisen poliittisen historian ajalta, jolloin itse olin työelämässä ja jolloin kiireiden tai ulkomailla oleskelun vuoksi en seurannut kaikkia puoluepolitiikan käänteitä kovinkaan tarkasti. Siksi jaksoin lukea sen siltä osin kuin teksti poikkesi Koivisto-kirjasta

Sorsan ensimmäiset KGB-kontaktit olivat jo 1955. Palattuaan OECD:sta Suomeen opetusministeriön virkamieheksi kontaktit jatkuivat. Sorsa ei siis ollut mikään sattuman korppi, kun hänet valittiin SDP:n puoluesihteeriksi 1969, vaan KGB:n sertifioima

Kuka Kekkonen?

Esa Seppänen (toim.) Kuka Kekkonen? (Art House 2014) perustuu Urho Kekkosen lähipiirin haastatteluihin ja kokemuksiin, mutta myös ulkopuolisten analyysit ja kertomukset muodostavat kirjan loppuosan 

Näistä professori Timo Soikkasen kirjoitus Kekkosen sanan säilästä on ehdottomasti mielenkiintoisin. Lähipiirin kirjoituksista puolestaan Timo Kekkosen kokemukset ovat koskettavimpia, erityisesti loppuvuosien osalta; Jouko Loikkanen paljastaa Tamminiemen saunailtojen salat kaikessa koruttomuudessaan

Kirjoittaja on entinen tasavallan presidentin adjutantti

Kirjan lukee nopeasti

Koiviston poliittinen ura

Jukka Seppinen Koiviston aika, Mauno Koiviston poliittinen ura (Auditorium 2015) pohjautuu perusvireeltään Cambridgessa avautuneisiin Mitrokhin-arkiston merkintöihin Koiviston ja KGB-miesten tapaamisista, joita Suopon ja Supon merkinnät täydentävät. Ne alkavat maaliskuussa 1966 ja jatkuvat Koiviston presidenttikausien loppuun

Koivisto oli siten KGB:n ohjauksessa koko poliittisen uransa aikana. Ei ihme että suomalaisena joutui häpeämään hänen kannanottojaan Viron uuden vapaustaistelun aikana 1989 – 1991

Sama koski Koiviston saamattomuutta Suomen viemisessä Euroopan neuvoston jäseneksi

Presidenttinä Koivisto myös lopetti Supon kohdistaman vastatiedustelun KGB:n toimintaan Suomessa ja nimitti ulkoministeriöön sivurekrytointeina sosialidemokraattien jäsenkirjan perusteella Suomen yksipuolista aseistariisuntaa kannattaneita korkeisiin virkamiesasemiin

Kirjassa on lukemista häiritsevää toistoa, mutta muutoin puoleensa vetävä

Suomi vakoilun maailmassa 1917-1945

Jukka Seppinen Itsenäinen Suomi vakoilun maailmassa 1917-1945, Tiedustelu on valtiollisen päätöksenteon salaista tukitoimintaa (Docendo 2017) on sujuvasti kirjoitettu ja tavattoman kiinnostava yleisesitys asiasta Venäjän vallankumouksista Paasikiven valtaannousuun Stalinin tuella marraskuussa 1944.

Päärooleissa ovat tietysti KGB:n edeltäjäorganisaatiot, kuten NKVD, ja sen vaikuttajavakoojat, mutta myös Ruotsin, Ison-Britannian ja Yhdysvaltain tiedusteluorganisaatiot, unohtamatta Neuvostoliiton ”rauhanpolitiikan” täydestä ottaneita yhteistoimintahenkilöitä

Erityisen kiinnostavaa kerronta on sisarusten Hella ja Salme Murrik osalta jo ajanjakson alusta alkaen kuten myös heidän aikalaisverkostonsa yhteyksien kuvaus. Hella Wuolijoki verhoutui liikenaisen ja kirjailijan rooliin. Salme oli kommunistien asianajajan, tulevan opetus- (1945-46) ja oikeusministerin (1946-48) Eino Pekkalan ensimmäinen vaimo, mutta meni uudelleen naimisiin intialaisruotsalaissyntyisen britin kanssa ja pyöritti Neuvostoliiton vakoojaorganisaatiota Brysselissä ja Lontoossa sukunimellä Palme Dutt. Hella sai tunnetusti jatkosodan aikana tuomion, mutta Salme ei tullut koskaan pidätetyksi vaikka oli jatkuvassa seurannassa

Suomen tiedustelun taydellinen epäonnistuminen sekä ennen talvisotaa että ennen Kannaksen läpimurtoa 1944 kuvataan tässä paremmin kuin aikaisemmin olen lukenut

Parin illan mukaansa tempaava lukutuokio osaltani

Jukka Seppinen on koulutukseltaan rikosoikeuteen erikoistunut juristi ja valtiotieteiden tohtori sekä opiskellut myös Ranskan hallintokorkeakoulussa ENAssa, työelämässä ulkoministeriön poliittisella osastolla muun muassa jaospäällikkönä ennen poliittisen historian tutkijan uraa

Rolf Nevanlinnan elämä

Olli Lehto Korkeat maailmat, Rolf Nevanlinnan elämä (Otava 2001) on vaikuttava elämäkerta kansainvälisesti ehkä kuuluisimmasta matemaatikostamme: professori Helsingissä ja Zürichissä, poliitikkokin

Hän oli opiskeluaikanani akateemikkona maamme johtavia vaikuttajia tiede- ja korkeakoulupolitiikassa, kulttuurivaikuttaja laajemminkin, mutta kuitenkin kiistelty persoona, koska hän oli joutunut eroamaan Helsingin yliopiston rehtorin virasta jatkosodan jälkeisissä puhdistuksissa oltuaan mukana SS-miesten värväystoiminnassa ja SS-pataljoonan Suomen yhdystoimiston päällikkönä

Olin aikaisemminkin lukenut lyhyehköjä artikkeleita hänen tieteellisistä saavutuksistaan ja merkityksestään matemaatikkosukupolvien kasvattajana. Poliittisissa yhteyksissä hän tulee vastaan monessa historia- ja muistelokirjassa. Mutta vasta tästä kirjasta avautuu kokonaiskäsitys hänen suuruudestaan

Kun elämäkerrasta on kyse, myös Nevanlinna-Neovius –suvun merkitys historiassamme korostuu unohtamatta Rolf Nevanlinnaa naistenmiehenä ja Sibeliuksen musiikin syvällisenä tuntijana

Akateemikko Olli Lehto toimi Helsingin yliopiston rehtorina ja kanslerina

Isänmaallinen kevät

Aapo Roselius Isänmaallinen kevät, Vapaussotamyytin alkulähteillä (Tammi 2013) kuvaa kuinka toimintansa loppukesällä 1918 jo lähes lopettaneet suojeluskunnat heräsivät uuteen eloon vapaussodan muiston organisaationa ja sen myötä vapaaehtoisena maanpuolustusjärjestönä.

Kaksi kolmannesta kirjan alusta sisältää runsaasti toistoa, erityisesti vapaussotamyytin kerronta ja sen piikittely. Ja epilogi on täysin tarpeeton! 

Fontti on lisäksi tavattoman pieni etten kyennyt "valokuvaamaan" riviä kerralla joten lukemiseen meni enemmän aikaa kuin yleensä tämänluonteisten kirjojen osalta. 

Silti kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen koska se valottaa 1920- ja 1930-lukujen poliittista historiaa

Pohjoinen rintama

Bob Carruthers (toim.): Hitlerin pohjoinen rintama, Saksan armeijan operaatiot Norjassa ja Suomessa 1939-1945 (Minerva 2013) on monessa suhteessa mielenkiintoinen kirja.

Se kertoo ensinnäkin Tanskan ja Norjan valtauksen tapahtumat huhtikuussa 1940, jotka kuitataan useimmisssa lukemissani kirjoissa etupäässä vain maininnalla.

Lisäksi se antaa useimpia suomalaisia historiallisia teoksia tasapainoisemman käsityksen Suomea koskevien tapahtumien taustoista, sekä poliittisista että sotilaallisista, juuri Suomea koskevin osin.

Erityisen mielenkiintoinen jakso oli välirauhan 1940-1941 aikaiset Neuvostoliiton yritykset "Suomen kysymyksen ratkaisemiseksi" sekä Suomen ja Saksan suhteiden suunnanmuutos.

Varsinaisten taisteluoperaatioiden selostuksissa pysytään suurissa linjoissa. Ainoa lukijaa häiritsevä yksityiskohta on Petsamossa, Sallassa ja Uhtualla toimineiden Saksan armeijan yksiköiden numerointi. Niissä ei pysy millään mukana. Parempi keino olisi ollut käyttää aina komentajan nimiä. Silloin olisi muistanut missä ollaan.

Kulttuurin löytöretkeilijä

Aamu Nyström I.K. Inha – Valokuvaaja, kirjailija, kulttuurin löytöretkeilijä (Minerva 2011) kuvaa Konrad Into Nyströmin eli taiteilija I.K. Inhan pääasiassa muuta vähemmälle huomiolle jäänyttä toimintaa kuin valokuvausta, josta hän on tunnettu ensi sijassa

Mutta I.K. Inha on ollut tavattoman tuottelias myös toimittajana, kirjailijana ja suomentajana; Uuden Suomettaren toimittajana hän sai professorin palkkaa, koska hän teki kolmen toimittajan työt; jarruttomalla polkupyörällä hän matkasi Euroopan halki; hänen sekä originelli- että käännösteoksistaan otetaan edelleenkin uusintapainoksia

Kirjan alku on myös I.K. Inhan suvun historiaa; kirjoittaja on Inton Väinö-veljen pojan tytär, suomen kielen lehtori. Nyströmit ovat kulttuurisukua, Inton Usko-veli arkkitehtuurin professori, vaikka isän ammatti oli kruununvouti/henkikirjoittaja

Kirja on uskomattoman mielenkiintoinen ja rikas yksityiskohdissaan, koska pääosa aineistoa on suvun hallussa olevaa, aikaisemmin julkaisematonta. Kuvat ovat kuitenkin pääasiassa I.K. Inhan teoksista

Aamu Nyström lahjoitti testamentissaan osan varoistaan Virroille Into-keskuksen perustamiseksi Killinkosken Wanhaan tehtaaseen. Siellä on juuri avattu I.K. Inhan mansikki-kuvat Pariisin 1900 maailmannäyttelyssä

Nordean vuodet

Hans Dahlborg Vastuun ihana taakka. Vuoteni Nordean johtajana 1991-2011 (WSOY 2016, alkuteos 2014) on kerrassaan loistava muistelmateos. 

Pääteema on Dahlborgin johtamisfilosfia erotukseksi päälliköimisestä, management'stä. Mutta luonnollisesti se on myös tavattoman tietorikas Nordbankenista, MeritaNordbankenin synnystä ja lopulta pohjoismaalaisesta Nordeasta sekä 1990-luvun alun pankkikriistä samoin kuin 2007 alkaneesta maailmanlaajuisesta finanssikriistä. 

Ruotsissa puolueet eivät pelanneet omaan pussiinsa 1992 ratkaistaakseen pankkikriisin toisin kuin Suomessa puolueet tekivät vuoden 1995 eduskuntavaaleihin saakka

Kirja kuvaa myös tekijän elämänfilosofiaa ja harrastuspiiriä monine luottamustoimineen

Karjala

Petri Minkkinen Karjala Suomen ja Venäjän välisissä suhteissa (Karjalan Kuvalehti 2012) on tyhjentävä Karjalan historia esihistorialliselta  ajalta läpi Ruotsin ja Venäjän vallan Neuvostoliiton romahdukseen ja sen jälkeisiin vuosiin. Loppuosan anti on Karjalan palautuskeskustelu, edut ja haitat Suomelle, mutta teksti on jokseenkin ponnetonta.
Kirjan rikkaus on monissa yksityiskohdissa, kuten Neuvostoliiton USA:lta ja Iso-Britannialta saamassa avussa toisen maailmansodan aikana (ss. 146-7); Sotka-tankkikin oli amerikkalaisen Christie-tankin muunnos. Myös karttakuvat ovat poikkeuksellisen informatiivisia

Tartarien maa

Johannes de Plano Carpini Mongolien historia, Matka tartarien maahan vuosina 1245-1247  (Gaudeamus 2003) on paavin lähettilään matkakuvaus todella dokumentoidusta matkasta Lyonista Keski-Euroopan ja Venäjän kautta Mongolian Karakorumiin 50 vuotta ennen Marco Poloa, joka puolestaan voi perustua toisen käden tietoihin. Matkan päätapahtuma on Tšingis-kaanin pojanpojan Güyükin kruunaaminen suurkaaniksi.

Tartarit ovat tataareja. Varsinainen matkakertomus on vain osa kirjaa; pääosa kuvaa mongolien tapoja ja historiaa

Kirja oli mainiota matkalukemista

Päivälehden muisto

Eero Erkko et al. Päivälehden muisto 1889 – 1929 (Helsingin Sanomat 1929) sisältää tavattoman mielenkiintoisia muisteloita lehden syntyajoilta. Kirjoittajia on kaikkiaan 20, useimmat toimittajia tai avustajia, Juhani Ahosta ja Eino Leinosta Tekla Hultiniin

Uuden Suomettaren kilpailijan perustajat olivat kaikki alle kolmekymppisiä perheettömiä miehiä, jotka pyörittivät lehteä nuorsuomalaisen aatteen palosta, alussa vekselivetoisesti, mutta kahdeksas vuosi oli jo voitollinen

Dramaattisin on Maissi Erkon kuvaus Eero Erkon pidättämisestä ja perheen maastakarkoituksesta. Kaarlo Castrén valottaa myös 1920-luvun sisäpoliittista tilannetta. Myöhemmän vakuutusjohtajan W.A. Lavoniuksen kirjoitus valottaa lehden perspektiiviä

Itärajan varjossa

Yrjö Kaukiainen ja Jouko Nurmiainen (toim.) Karjala itärajan varjossa, Viipurin läänin historia VI (Karjalan Kirjapaino 2010) sisältää Suomen itsenäistymisestä julkaisuvuoteen kattavan ajanjakson. Kirjoittajia on kaikkiaan kuusi

Maailman sotien aikaisen ja välisen ajan lisäksi kirja käsittelee evakkojen taivalta ja Karjalan instituutioiden asemaa tynkä-Suomessa. 

Myös luovutetun Karjalan historia Neuvostoliiton hallinnassa kerrotaan, mikä onkin kirjan mielenkiintoisimpia aiheita. Kirjasta ilmeneekin että parempi nimitys olisi "ryöstösodalla" kiristetty Karjala, koska alueen vesivoimalat olivat huomattava lisä Leningradin sähköhuoltoon, samoin alueen teollisuus koko Neuvostoliiton puunjalostusteollisuuteen

Teos on lukupakettina laaja, yli 500 kaksipalstaista sivua. Mutta kaikkia yksityiskohtiahan ei tarvitse lukea, ei vallankaan uudestaan jos niiden sisällöt ovat tuttuja

Vantaan kaupungin juuret

Aulikki Litzen - Jukka Vuori Helsingin maalaiskunnan historia. 1865-1945: Kunnallishallinnon uudistuksesta suureen alueluovutukseen. Vantaan kaupungin juuret (Vantaan kaupunki 1997) oli välillä tavattoman mielenkiintoista luettavaa, mutta paikoin puisevaakin. 

Mielenkiintoisinta oli ehkä kunnallisen päätöksenteon kehitys. Monissa suurissa asioissa vitkastelu on ollut tavallisinta; kansakoululaitoskin on käynnistynyt melkein yksinomaan yksityisen aloitteellisuuden pohjalta ja yksityisin varoin Helsingin pitäjässä

Hämmästyttävän sekasortoiset ovat olot olleet 1917

Helsingin Sanomain poliittinen linja

Keijo K. Kulha Sanasotaa ja sovittelua, Helsingin Sanomain poliittinen linja itsenäistymisestä talvisotaan (Helsingin Sanomat 1989) perustuu pääkirjoituksiin ja pääkirjoitusivujen artikkeleihin

HS oli hallitusvastuussa melkein yhtäjaksoisesti olleen Edistyspuolueen oikeiston äänenkannattaja sen merkittävimpien toimittajien, omistajan ja avustajien kuuluessa puoluejohtoon tai sen taustavaikuttajiin

Kirja on järkälemäinen, yli 400 kaksipalstaista sivua, ja siksi yksityiskohtainen Suomen poliittisen historian kuvaus kyseiseltä ajanjaksolta. Olisihan aineistoa voinut karsia reilusti ilman linjan kadottamista

Käsitellyt teemat ovat silti tavattoman kiinnostavia erityisesti Suomen ulkopolitiikan alkuaikoina: Kansain Liitto, Ahvenanmaa-kysymys tai reunavaltiopolitiikka:  mitä ne sisältivätkään. Huomaamatta tulevat esille myös Neuvostoliiton jatkuvasti tekemät rajaloukkaukset

Suomi ja Saksa 1933-1939

Osmo Hyytiä Suomi ja Hitlerin Saksa 1933-1939 (Minerva 2012) kuvaa yksityiskohtaisesti Suomen ja natsi-Saksan suhteiden vuokset ja luoteet Hitlerin valtaannoususta Talvisodan alkamiseen 

Lähdeaineistona ovat diplomaattiraportit ja sanomalehtien kannanotot Suomessa ja Saksassa sekä aikaisemmat tutkimukset. Keskiössä on luonnollisesti kolmio Berliini-Moskova-Helsinki ja ulkokehällä Tukholma-Lontoo-Pariisi-Geneve-Washington

Mielenkiintoisinta kirjassa oli kansallissosialistisen Saksan talous- ja kulttuurielämän kuvaus, unohtamatta juutalaisvainoja ja kirkollisia riitoja: rappiotaiteesta kansaa palvelevaan tieteeseen. Yllättävää on myös helppous, jolla natsit tuhoavat oppositionsa ja rakentavat diktatuurinsa: eikö demokratia löytänyt puolustusmekanismeja vai oliko Weimarin tasavallan perustuslaki liian heikko

Diplomaattisten kiemuroiden seuraaminen sisältää niin runsaasti yksityiskohtia, että niiden logiikassa mukana pysyminen tuotti minulle jo vaikeuksia, mutta yleiskuva jää luonnollisesti mieleen koska se on aikaisemmin luetun ja ymmärretyn kertausta

Hämmästyttävää on se, kuinka usein suomalaiset vierailijat on otettu vastaan Saksassa korkeimmalla tasolla: Hitler, Göring, Himmler, …

Erilainen pankkiiri

Reijo Setälä – Marko Erola Erilainen pankkiiri (Breakwater 2014) kertaa Reijo Setälän elämää Kuoreveden Hallista Valkeakosken Säästöpankin toimitusjohtajuuden kannuksin toimitusjohtajaksi Osuuspankki Yhteistukeen 1983 rahoitusmarkkinoiden säännöstelyn kirvotessa

Ura on lennokas: Valkeakoskella säästöpankki nousee markkinajohtajaksi; Hakaniemen torin laidalla SAK:n kassasta muodostettu ammattiliittojen lakkopankki nousee Setälän johdolla Suomen suurimmaksi osuuspankiksi; kiinteistösijoitukset vievät pankin 1990-luvun alun lamassa raskaasti tappiolle ja pakkofuusioon; potkujen jälkeen uusi lennokas ura menestyvänä ravintola-alan rahoituskonsulttina; osuuspankkiryhmän oikeudenkäynti Setälää vastaan on raskas prosessi, vaikka huteralla perustalla, mutta tuomio tulee viimeisestä työvuodesta

Nopealukuinen kirja jokaiselle, joka on kiinnostunut 1980- ja 1990-lukujen taitteen vauhtivuosien syväluotauksesta

Lisäys klo 11.15: Setälä on on hieman katkera Osuuspankkikeskukselle tavasta, jolla se suhtautui oikeudenkäyntiin. Setälä ei kuitenkaan kerro sitä, että Suomessa nimenomaan Eduskunta, etupäässä Ahon hallituksen oppositio eli Setälän oma puolue ensi sijassa, vaati oikeudenkäyntejä pankkituen ehtona; muissa Pohjoismaissa ei tähän menty, vaan katsottiin pankkien tukemistarpeen johtuneen yleisestä talouspolitiikasta

vuosi seitsemäntoista

Keijo Kylävaara vuosi seitsemäntoista, reportaasi (Helsingin Sanomat 1967) alkaa kankeasti, mutta siirtyy vaivihkaa sanomalehtimäiseen kerrontaan. Loppu sisältääkin tavan takaa lukuyllätyksiä, vaikka osa ilmiöistä on osittain tuttuja. Kyseessä on vuoden 1917 tapahtumat Suomessa ja ensimmäinen maailmansota suomalaisia koskevin osin.

Yllättävintä on ehkä se, kuinka rauhatonta Suomessa on ollut keisarinvallan romahdettua Venäjän vallankumouksessa maaliskuussa: maatyöläisten lakkoja keväällä ja kesällä, kaupunginvaltuustojen painostaminen lakoin ja valtuutettujen telkeämisin istuntosaleihin, suurlakko marraskuussa, aseellisia kahakoita tihenevään tahtiin loppuvuodesta; marraskuinen kauppojen ryöstely Turussa, mikä osoitti sivistyksen olleen siellä vielä kehdossaan

Asteittainen herääminen itsenäistymisen välttämättömyyteen ja itsenäisyysjulistuksen antamiseen kuvataan tarkemmin kuin olen lukenut historiateoksista: bolševikit ilmoittivat jo huhti-toukokuun vaihteessa kannattavansa niin laajan itsemääräämisoikeuden myöntämistä Suomelle kuin suomalaiset itse tahtovat; Lenin kirjoitti asiasta Pravdassa toukokuun puolivälissä; Alexandra Kollontai sai myrskyisät suosionosoitukset Venäjän sosialidemokraattien puoluekokouksessa kesäkuussa esittäessään bolševikkien kannan ”Kannatamme itsenäisyyden myöntämistä Suomelle aina Suomen eroamiseen saakka Venäjästä ja valtakunnasta”; Helsingissä marraskuun lopussa Stalin lupasi Suomen kansalle täyden vapauden elämänsä järjestämiseen, mutta ”Suomen kansan vapaaehtoisessa liitossa Venäjän kanssa”.

Suomen itsenäisyyden tunnustuksen kuvaus Venäjän taholta on lähes tragikoominen. Bolševikit suorastaan tyrkyttävät sitä: joulun alla saatiin ulkoasiainkomissaari Trotskin kanta ”Venäjän hallitus on valmis heti tunnustamaan Suomen riippumattomuuden, sikäli kuin Suomen hallitus sitä pyytäisi”. 

P.E. Svinhufvudin johtama senaatti vitkasteli tunnustuksen pyytämistä, koska se ei uskonut bolševikkivallan pysyvyyteen eikä hallinnut diplomaattisia menettelytapoja, mutta tekee sen lopulta Saksan kehottamana Saksan ja Venäjän rauhanneuvottelujen selkeyttämiseksi. Tosin kirje osoitetaan aluksi väärälle elimelle

Tämän kirja olisi pitänyt lukea viisikymmentä vuotta sitten

Suomalaisena Neuvosto-Venäjällä

Olavi Veltheim Murskatut unelmat, Suomalaisena Neuvosto-Venäjällä (Gummerus 2007) kertoo kirjoittajan kokemuksista Neuvostoliitossa merenkulku- ja varustamoalan työntekijänä 1920-luvun lopussa sekä neuvostojärjestelmän ”vastaisena” pidätettynä ja vankina vapautumiseensa asti 1935

Vankila- ja vankileirikuvaukset ovat luonnollisesti samankaltaisia kuin monissa muissa myöhempiä vuosia koskevissa kirjoissa. Kirjoittajan mielenkiintoisen elämäkerran lisäksi kirja valaisee hyvin, kuinka järjestelmällistä työvoiman hankkiminen orjatyöleireille oli Neuvostoliitossa mielivaltaisten oikeudenkäyntien avulla kaikista ammattiryhmistä

Kirja on alun pitäen kirjoitettu vuosina 1935-1936, mutta käännetty hollanniksi 1939 ilmestyneestä laitoksesta, koska tekijä tuhosi suomenkielisen tekstinsä jatkosodan lopulla

Suomessa kirjoittaja työskenteli loviisalaisessa Nordströmin varustamossa, viimeksi johtajana

Nyky-Venäjän historia

Mihail Zygar Putinin sisäpiiri, Nyky-Venäjän lyhyt historia (Otava 2015) avaa silmiä tarkemmin kuin yksikään aikaisemmin lukemani Putinin Venäjää kuvaava kirja. Vallassaolevien silovikkien ja valtaa tavoitteleveien liberaalien sisäiset ja keskinäiset juonittelut ja eliminoinnit ovat kuin toisintoa Venäjän historiasta ennen bolševikkivaltaa, josta perusesitys on S.F. Platonov Venäjän historia (Otava 1933), tai sen aikana. Päitäkin putoaa, muttei sentään Stalinin terrorin malliin. Salaliittoteoriat yleisiä, itse asiassa nyky-Venäjän ulkopolitiikan perusta

Kirjoittaja on toimittaja ja haastatellut keskeisiä roolihahmoja tai heidän lähipiiriään. Mitä suositeltavinta luettavaa jokaiselle ikään katsomatta

Kylmän sodan toisinto

Markku Salomaa: Kylmän toinen erä (Docendo 2015) sisältää jämäkkää tekstiä kylmästä sodasta (ensimmäinen erä) ja sen uusinnasta Putinin porukan toimesta: Krimin valloitus ja Itä-Ukrainan sota

Tekijä dokumentoi, kuinka ulkoministeriömme on jatkuvasti ollut täysin pihalla, mutta erityisesti sosialidemokraattien vallattua sen johtopaikat Sorsan ajettua Kekkosestakin vasemmalta ohi; niillä muun muassa omat kiintiöt sekä rekrytointeja karriääridiplomaattien ulkopuolelta; tuloksena raportit jotka sisältävät saman kuin sanomalehdet.

Toinen syy ulkoministeriömme amatöörimaiseen askarteluun on ollut se, että Suomi ainoana maana ei pannut toimeen KGB:n ja DDR:n Stasin kanssa yhteistoiminnassa olleiden virkakieltoa eli lustraatiota kommunistisen järjestelmän romahtamisen jälkeen. Helsingin yliopistonkin tutkimuksen taso nousisi, jos se lopettaisi taistolaisjohtoisen Aleksanteri-Instituutin

Kirjan mukaan puolustuskykymme on ajettu alas, halvin ratkaisu sen nostamiseksi olisi liittyä NATOon tai tehdä USA:n kanssa kahdenkeskinen turvaratkaisu

Salomaa on valtiotieteiden tohtori, sotahistorioitsija ja entinen (pää)toimittaja

Venäjä, Venäjä, Venäjä ...

Lustraatio

Pekka Virkki (toim.): Jukka Mallinen, Martti Puukko & Arto Luukkanen Lustraatio (Helsinki 2015) yrittää kertoa kommunistiajan menneisyyden läpivalaisusta siirryttäessä demokratiaan, erityisesti virkakoneiston puhdistamisesta salaisen poliisin kanssa yhteistoiminnassa olleilta. Puola kuvataan hyvin, samoin Suomen tunnettu suomettuneisuus tässäkin asiassa (Tiitisen lista)

Karhun syleilyssä

Arto Luukkanen Vapaan pudotuksen Suomi, Tyhjätaskuna karhun syleilyssä (Tammi 2015) kuvaa nyky-Suomea ja nyky-Venäjää ja etsii osin vertailuja historiasta. Kummankin maan poliittisen menon kuvaus on vauhdikasta ja analyysi on puoleensa vetävää. Ukrainan kriisin vivahteista opin tavattomasti uutta

Kirjoittaessaan Suomen talouden ongelmista tekijä osoittaa sen sijaan lukeneensa useimmiten vain nihilististä tai anarkistista tai ammattiliittojen valta-asemaa puolustavaa kirjallisuutta, jonka avulla Suomen talouden pitkää luisua vuoden 2007 jälkeen ei voi ymmärtää. Siksi erityisesti kirjan alussa se ei yllä poliittista propagandaa korkeammalle tasolle

Menneisyyden maisema

Peter Englund Menneisyyden maisema (WSOY 2011, alkuteos 1991) sisältää hauskoja – tai vakavia jos niin haluaa tulkita – historiallisia esseitä 1400-luvulta 1900-luvulle eri aihepiireistä, Moskovan masinoimasta kommunistien vallankumousyrityksestä 1920-luvun Hampurissa viktoriaanisen ajan seksielämään. 

Lainasin kirjan Kaarle XII:n kuolemaa koskevan kirjoituksen vuoksi: hän ei kuollutkaan omien ampumasta luodista Fredrikstenin linnaa piiritettäessä

Esseet ovat selkeitä, nopealukuisia ja useimmat mieleeenpainuvia.

Suomen suunta

Jukka Valtasaari Myrskyn vuodet, Suomen suunta kylmän sodan jälkeen (Otava 2009) on kiinnostava kuvaus ulkoministeriön ja diplomaatin työskentelystä sekä Suomen ulkopolitiikasta oikeastaan koko itsenäisyytemme aikana kohokohtina ETYK-prosessi ja Suomen puheenjohtajuus EU:ssa 2009

Oppikirjastahan tämä kävi minulle, koska se sisältää lukuisia yksityiskohtia joiden läpikäynti muuttuu lopulta puuduttavaksi

Tietorikasta tarinointia, edelleenkin täysin ajankohtaista, mutta lukemiseen kannattaa varata aikaa

Valta ja vallan käyttäjät

Mauno Saari Näkymätön käsi, Kertomus vallasta ja vallan käyttäjistä (Gummerus 2006) kirjaa tuokiokuvia Kansallis-Osake-Pankin loppuvuosista pankkikriisin vuosina 1990 – 1995 pääosissa valtiovarainministeri Iiro Viinanen, pääjohtaja Pertti Voutilainen (Outokumpu ja KOP) ja sivupääosissa pääministeri Esko Aho ja pääjohtaja Jaakko Lassila (KOP) ja muissa rooleissa Pohjolan pääjohtaja Yrjö Niskanen ja Rauma-Repola Oy:n vuorineuvos Tauno Matomäki

Ahon hallituksen aikaiset kähminnät molempien pääpuolueiden Kokoomuksen ja Keskustan sisällä sekä niiden välillä antavat hataran kuvan ylimmän valtiojohtomme päätöksenteosta: hallitus on jatkuvien kaatoyritysten ja lakkouhkien kohteena. Iiro kalvoinen on suuri sankari, Metalliliiton Pehr-Erik Lundh ja Paperiliiton Antero Mäki selkärangattomimmat

Hauskaa, nopeaa luettavaa vakavista vuosista

Idänkaupan lyhyt oppimäärä

Jyrki Koulumies Kaikki ajoi Ladalla, Idänkaupan lyhyt oppimäärä (Siltala 2016) kattaa tuokiokuvia Neuvostoliiton kanssa käydystä kaupasta sotakorvauksista Neuvostoliiton talouden romahtamiseen ja neuvostotaloudesta yleisemminkin. Jutut ja kaskut ovat osaksi aikaisemmin tunnettuja, mutta kertaushan on aina hyväksi. Mitään uutta kirjasessa ei varsinaisesti ole

Kirjoittajalla on paikoin naiivi asenne neuvostotalouden olemukseen: hän kirjoittaa useasti heikosta työmoraalista, kun kyse on tehottomuutta suosivista taloudellisen käyttäytymisen kannusteista, josta siitäkin on useita hauskoja kuvauksia; lopun unelmointi, että clearing -kaupankäynnillä olisi voinut jatkossakin olla jotakin kestävää roolia

Kirjan lukee helposti päivässä: hieman toistoa siellä täällä auttaa lukemaan pari riviä kerralla