Pietari-Helsinki-Tampere tammi-huhtikuussa 1918

Henry Laporte 1918 Ranskalaisen silmin, Pietari-Helsinki-Tampere tammi-huhtikuussa 1918 (Laatukäännös JAS 2018, alkuperäisteos 1929) on Venäjälle lähetetyn insinöörin ja pankkiirin tiedustelumatkan päiväkirjamerkintöihin perustuva kertomus

Kaaos vallitsee Pietarissa tammi-helmikuussa 1918 sekä poliittisessa päätöksenteossa, talouselämässä että Venäjän armeijassa sisäisesti ennen Brest-Litovskin rauhaa

Tampereella punaisten päämaja on Pietariakin kaoottisempi. Kirja sisältää silminnäkijäkuvauksia myös Tampereen valtauksesta 

Aikamoinen tapahtumien kuvaus sisältäpäin! Uskomatttomia yksityiskohtia niin Leninistä kuin punakaartin ylipäälliköistä

Bolshevikkien nopeat ensitoimet Venäjällä talouselämän sosialisoimiseksi olivat täysin uutta luettavaa

Neuvostoliiton tavoitteet Suomessa

Jukka Seppinen Kivi bolševikin kengässä, Neuvostoliiton tavoitteet Suomessa 1917-1970 (Minerva 2014) kannatti lukea, vaikka Seppisen kirjat ovatkin kuuluneet pääasiallisiin luettaviini tänä syksynä. Uutta riitti monissa kohdissa, kertauksesta puhumattakaan:

Stalin pysyttäytyy Rooseveltin ja Churchillin kanssa Teheranissa 1.12.1943 sovitussa, paitsi on kovakorvainen Churchillin vastustamien sotakorvausten osalta

suomettumisen vaiheet liittoutuneiden valvontakomission ajoista sen syöksykierteeseen SDP:n 1966 tekemän ulkopoliittisen kääntymyksen jälkeen

ideologinen keinotodellisuus muokkaa Suomen ja lähialueiden historiaa kuten ”Lenin antoi Suomelle itsenäisyyden”

tasavallan presidenttinä myöntyväisyysmies J.K. Paasikivi terästäytyy ja jättää kommunistit ja vasemmistososialistit (SKP/SKDL) pois hallituksesta 1948 eduskuntavaalien jälkeen

SKP/SKDL:n ja Neuvostoliiton tuella valtansa pönkittävä Kekkonenkaan ei valitse vuoden 1958 eduskuntavaalien voittajaa SKP/SKDL:ää hallitukseen, vaan nimittää Fagerholmin enemmistöhallituksen, koska Kekkonen ajaa Suomen talouden länsi-integraatiota eli OEEC-sopimusta; NL kuitenkin loihtii ”yöpakkaset” Kekkosta vastaan, minkä jälkeen Kekkonen joutuu nimittämään ministereiksi vain NL:n/KGB:n hyväksymiä; kansanrintamahallitukset palaavat 1966

Kekkonen tekee 1960-luvun alussa valtiovierailuja länsimaihin ja kykenee saamaan puolueettomuusmaininnan myös Suomen ja NL:n välisiin virallisiin julkistuksiin

NL/KGB hajottaa jokaisen puolueen, joka tavoittelee poliittista valta-asemaa ja Kekkosen hyväksyntää; SDP:n ja ammattiyhdistysliikkeen hajaannus ja jälleenyhdistyminen ovat keskeinen teema

SKP/SKDL:n ja niiden peitejärjestöjen toiminta on laajan katsauksen kohteena, unohtamatta nuorison kansainvälisiä rauhanfestivaaleja, joihin on osallistunut Neuvostoliiton tuella hämmästyttävä määrä suomalaisia 1950-luvulla

NL/KGB ajaa vallankumousta Suomessa 1969-1977; Kekkonen havahtuu olevansa vain väline NL:n ja KGB:n todellisissa tavoitteissa ja joutuu nimittämään Karjalaisen kansanrintamahallituksen kesällä 1970

Historia on mielenkiintoista

vuosi seitsemäntoista

Keijo Kylävaara vuosi seitsemäntoista, reportaasi (Helsingin Sanomat 1967) alkaa kankeasti, mutta siirtyy vaivihkaa sanomalehtimäiseen kerrontaan. Loppu sisältääkin tavan takaa lukuyllätyksiä, vaikka osa ilmiöistä on osittain tuttuja. Kyseessä on vuoden 1917 tapahtumat Suomessa ja ensimmäinen maailmansota suomalaisia koskevin osin.

Yllättävintä on ehkä se, kuinka rauhatonta Suomessa on ollut keisarinvallan romahdettua Venäjän vallankumouksessa maaliskuussa: maatyöläisten lakkoja keväällä ja kesällä, kaupunginvaltuustojen painostaminen lakoin ja valtuutettujen telkeämisin istuntosaleihin, suurlakko marraskuussa, aseellisia kahakoita tihenevään tahtiin loppuvuodesta; marraskuinen kauppojen ryöstely Turussa, mikä osoitti sivistyksen olleen siellä vielä kehdossaan

Asteittainen herääminen itsenäistymisen välttämättömyyteen ja itsenäisyysjulistuksen antamiseen kuvataan tarkemmin kuin olen lukenut historiateoksista: bolševikit ilmoittivat jo huhti-toukokuun vaihteessa kannattavansa niin laajan itsemääräämisoikeuden myöntämistä Suomelle kuin suomalaiset itse tahtovat; Lenin kirjoitti asiasta Pravdassa toukokuun puolivälissä; Alexandra Kollontai sai myrskyisät suosionosoitukset Venäjän sosialidemokraattien puoluekokouksessa kesäkuussa esittäessään bolševikkien kannan ”Kannatamme itsenäisyyden myöntämistä Suomelle aina Suomen eroamiseen saakka Venäjästä ja valtakunnasta”; Helsingissä marraskuun lopussa Stalin lupasi Suomen kansalle täyden vapauden elämänsä järjestämiseen, mutta ”Suomen kansan vapaaehtoisessa liitossa Venäjän kanssa”.

Suomen itsenäisyyden tunnustuksen kuvaus Venäjän taholta on lähes tragikoominen. Bolševikit suorastaan tyrkyttävät sitä: joulun alla saatiin ulkoasiainkomissaari Trotskin kanta ”Venäjän hallitus on valmis heti tunnustamaan Suomen riippumattomuuden, sikäli kuin Suomen hallitus sitä pyytäisi”. 

P.E. Svinhufvudin johtama senaatti vitkasteli tunnustuksen pyytämistä, koska se ei uskonut bolševikkivallan pysyvyyteen eikä hallinnut diplomaattisia menettelytapoja, mutta tekee sen lopulta Saksan kehottamana Saksan ja Venäjän rauhanneuvottelujen selkeyttämiseksi. Tosin kirje osoitetaan aluksi väärälle elimelle

Tämän kirja olisi pitänyt lukea viisikymmentä vuotta sitten

Vehnää ja tykkejä

Antti Tuuri “Suuri asejuna Pietarista” (Kustannus HD 2006) ja Antti Tuuri ”Suuri viljajuna Siperiasta” (Kustannus HD 2009) kertovat punakapinan aikaisista tapahtumista talvella 1918 ja pietarilaisista Rahjan veljeksistä.

Pietarin suomalainen punakaarti toimittaa Leninin luvalla junalastillisen aseita ja ammuksia Suomen punakaartilaisille, mukana kivääreiden lisäksi konekiväärejä ja kymmenen tykkiä. Junaa johtavat veljekset Jukka ja Eino Rahja, Kämärän asemalla tapahtuneen Jukan haavoittumisen jälkeen vain Eino. Muutoin asemat ovatkin punakaartilaisten hallinnassa ja junasta jaetaan aseita suurimmilla väliasemilla, vaikka päätavoite onkin Tampere, jonne myös päästään.

Viljaa ostetaan taas Leninin luvalla vallan neljän tuhannen kilometrin takaa, Omskin seudulta asti, jonne bolševikit ovat vasta vakiinnuttamassa valtaansa. Ruokaa on Uralin itäpuolella toripöydät notkuen, mutta Uralin länsipuolella nähdään jo nälkää. Vanhaa venäläistä tapaa noudattaen junan johtaja Jaakko Rahja jakelee avainhenkilöille vodkaa, limppua ja tupakkaa - ja Suomen Pankin holvista takavarikoituja Kerenskin ruplia, jotka olivat vielä käypää rahaa Uralin itäpuolella - ja 40 junavaunullista vehnää saadaan lopulta lastattua.

Helsinkiin päästään monien vaiheiden jälkeen, vaikka junaa joudutaan lyhentämään Uralin ylittämiseksi. Kaksi muuta viljajunaa oli liikkeellä myöhemmin. Niistä toinen joutui jäämään Pietariin, koska raja suljettiin punakapinan kukistumisen jälkeen, ja toinen varastettiin jo ennen Pietaria.

Molemmat kirjat tarjoavat riemukkaan lukupäivän.