Näytetään tekstit, joissa on tunniste Arto Luukkanen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Arto Luukkanen. Näytä kaikki tekstit

maanantai 23. tammikuuta 2017

Lustraatio

Pekka Virkki (toim.): Jukka Mallinen, Martti Puukko & Arto Luukkanen Lustraatio (Helsinki 2015) yrittää kertoa kommunistiajan menneisyyden läpivalaisusta siirryttäessä demokratiaan, erityisesti virkakoneiston puhdistamisesta salaisen poliisin kanssa yhteistoiminnassa olleilta. Puola kuvataan hyvin, samoin Suomen tunnettu suomettuneisuus tässäkin asiassa (Tiitisen lista)

Karhun syleilyssä

Arto Luukkanen Vapaan pudotuksen Suomi, Tyhjätaskuna karhun syleilyssä (Tammi 2015) kuvaa nyky-Suomea ja nyky-Venäjää ja etsii osin vertailuja historiasta. Kummankin maan poliittisen menon kuvaus on vauhdikasta ja analyysi on puoleensa vetävää. Ukrainan kriisin vivahteista opin tavattomasti uutta

Kirjoittaessaan Suomen talouden ongelmista tekijä osoittaa sen sijaan lukeneensa useimmiten vain nihilististä tai anarkistista tai ammattiliittojen valta-asemaa puolustavaa kirjallisuutta, jonka avulla Suomen talouden pitkää luisua vuoden 2007 jälkeen ei voi ymmärtää. Siksi erityisesti kirjan alussa se ei yllä poliittista propagandaa korkeammalle tasolle

tiistai 4. lokakuuta 2016

Omistaminen ja valta Venäjällä

Arto Luukkanen Kuka omistaa Venäjän? Omistamisen ja vallan dynamiikka Venäjällä ( WSOY 2009) sisältää selkeät, sujuvat katsaukset omistamiseen ennen 1917 bolševikkien vallankaappausta, Neuvostoliiton aikana, oligarkkien aikana 1992-1999 ja nykyisten sekurokraattien aikana.

Olisinpa lukenut kirjan aikaisemmin! Venäjä – kleptokratia 

maanantai 31. elokuuta 2015

Rähmälläänolon makuuhaavat

Arto Luukkanen Suomi Venäjän taskussa (WSOY 2010) on mielenkiintoista ja nopeaa luettavaa kuten Münchenin lennolla. Kirja kertaa osin tuttuja uussuomettumisen teemoja, mutta eri perspektiivistä kuin Esko Salminen. Kirjan suurin anti on median jauhamien eri tapahtumien faktataustoissa, jotka media unohtaa.

torstai 27. elokuuta 2015

Konttorin kolttoset


Arto Luukkanen Suojelusenkeli (Paasilinna 2014) on tarkoitettu jännitysromaaniksi siinä kuvitteellisessa maailmassa, että Barbarossa -operaatiota ei olisi pantu toimeen – eikä myöskään Neuvostoliitto olisi hyökännyt natsi-Saksaa vastaan 1941, olivathan neuvostojoukot hyökkäysmuodostelmissa Hitlerin hyökätessä. Pääseikkailija on Viktor Vladimirov Juri Andropovin Konttorin komennossa.

Kirja oli matkalukemisena kahdellakin matkalla, mutta vasta kotona sain sen loppuun: vetävä alku, väsyttävä keskiosa, lystikäs loppu; yksityiskohdiltaan eräänlainen juorukirja erityisesti suomalaisia koskevin osin.
Kirjoittaja on Venäjän ja Itä-Euroopan lehtori Helsingin yliopiston Maailman kulttuurien laitoksella.