Lustraatio

Pekka Virkki (toim.): Jukka Mallinen, Martti Puukko & Arto Luukkanen Lustraatio (Helsinki 2015) yrittää kertoa kommunistiajan menneisyyden läpivalaisusta siirryttäessä demokratiaan, erityisesti virkakoneiston puhdistamisesta salaisen poliisin kanssa yhteistoiminnassa olleilta. Puola kuvataan hyvin, samoin Suomen tunnettu suomettuneisuus tässäkin asiassa (Tiitisen lista)

Menneisyyden maisema

Peter Englund Menneisyyden maisema (WSOY 2011, alkuteos 1991) sisältää hauskoja – tai vakavia jos niin haluaa tulkita – historiallisia esseitä 1400-luvulta 1900-luvulle eri aihepiireistä, Moskovan masinoimasta kommunistien vallankumousyrityksestä 1920-luvun Hampurissa viktoriaanisen ajan seksielämään. 

Lainasin kirjan Kaarle XII:n kuolemaa koskevan kirjoituksen vuoksi: hän ei kuollutkaan omien ampumasta luodista Fredrikstenin linnaa piiritettäessä

Esseet ovat selkeitä, nopealukuisia ja useimmat mieleeenpainuvia.

Hertta, Leino, Riekki

Heidi Köngäs Hertta (Otava 2015) yrittää inhimillistää päähenkilöä Hertta Kuusista, mutta vain raffinoiden.

Otto Willen tytär Hertta oli sodanjälkeisen Suomen johtava kommunisti julkisuudessa, naimisissa kommunistisen sisäministerin Yrjö Leinon kanssa, mutta oli ollut vankeudessa ennen talvisotaa palattuaan koulutuksesta Moskovasta; jatkosodan aikana Hertta joutui taas kiven taakse turvasäilöön muiden johtavien kommunistien tavoin, paitsi ei Leinon

Roolihahmo Etsivän keskuspoliisin poispotkittu päällikkö Riekki on vapautuneinta ja parasta kerrontaa, toiseksi parasta Leinon kohdalla, mutta Hertan osalta siis eräänlaista tekotaidetta. Ehkä tähän on vaikuttanut se, että Riekistä on ollut vähiten lähdemateriaalia

Aikamatkoja uudessa Euroopassa

Martti Puukko  Rautaesiripun riekaleet, Aikamatkoja uudessa Euroopassa (Kirjapaja 2010) on sekoitus kirjoittajan omia matkustuskokemuksia sekä toisen maailmansodan aikaisia ja jälkeisiä historiallisia tapahtumia kommunismin, sosialismin ja kansallissosialismin riivaamassa Baltiassa, Puolassa, Unkarissa, Tšekkoslovakiassa, DDR:ssä ja Berliinissä.

Tavattoman sujuvalukuinen kirja, osin humoristinenkin

Tyrannian lyhyt historia

Tom Ambrose ”Hirmuvaltiaita vai valtiomiehiä? Tyranniuden lyhyt historia” (Multikustannus 2009) vertailee eri aikakausien despootteja, samanlaisuuksia ja erilaisuuksia: lapsuus, ideologia; luvattu suuri tulevaisuus oikeuttaa oman kansan valtaisiin kärsimyksiin ja vähemmistöjen tuhoamisiin.

Hämmästyttäväähän on, että despootit eivät näytä katoavan minnekään, vaan heitä pulpahtaa esiin jatkuvasti eri puolilla maailmaa, joka näyttää olevan voimaton raakalaisuuksien, hirmuhallintojen ja massasurmien edessä; despooteilla on aina tukiryhmänsä.

Aikalaisarviot, kuten Churchill Mussolinin fasismista 1927, ”voitokkaassa kamppailussanne leninismin eläimellistä himoa ja kiihkoa vastaan … teidän liikkeenne on tehnyt palveluksen koko maailmalle”, ovat näin jälkikäteen hauskoja yksityiskohtia; kuvatut Mussolinin tempaukset ovat hämmästyttävän samanlaisia kuin toveri Putinin.

Kirja antaa liian ruusuisen kuvan kommunismin saavutuksista ennen toista maailmansotaa verrattuna siihen, mitä luin jo 1950-luvun lopulla ja etteikö muka kulakkien tuhoamisesta olisi tiedetty

Ruotsin kuninkaista on päässyt mukaan valistuneena itsevaltiaana myssy- ja hattupuolueiden vapaudenajan päättänyt "kuningaspuolueen" vallankaappaaja Kustaa III, muttei Ruotsin suurvalta-aseman tuhoaja Kaarle XII.