Tom Ambrose ”Hirmuvaltiaita vai valtiomiehiä? Tyranniuden
lyhyt historia” (Multikustannus 2009) vertailee eri aikakausien despootteja,
samanlaisuuksia ja erilaisuuksia: lapsuus, ideologia; luvattu suuri tulevaisuus
oikeuttaa oman kansan valtaisiin kärsimyksiin ja vähemmistöjen tuhoamisiin.
Hämmästyttäväähän on,
että despootit eivät näytä katoavan minnekään, vaan heitä pulpahtaa esiin jatkuvasti
eri puolilla maailmaa, joka näyttää olevan voimaton raakalaisuuksien, hirmuhallintojen
ja massasurmien edessä; despooteilla on aina tukiryhmänsä.
Aikalaisarviot, kuten
Churchill Mussolinin fasismista 1927, ”voitokkaassa kamppailussanne leninismin
eläimellistä himoa ja kiihkoa vastaan … teidän liikkeenne on tehnyt palveluksen
koko maailmalle”, ovat näin jälkikäteen hauskoja yksityiskohtia; kuvatut
Mussolinin tempaukset ovat hämmästyttävän samanlaisia kuin toveri Putinin.
Kirja antaa liian
ruusuisen kuvan kommunismin saavutuksista ennen toista maailmansotaa verrattuna
siihen, mitä luin jo 1950-luvun lopulla ja etteikö muka kulakkien tuhoamisesta
olisi tiedetty
Ruotsin kuninkaista on
päässyt mukaan valistuneena itsevaltiaana myssy- ja hattupuolueiden vapaudenajan päättänyt "kuningaspuolueen" vallankaappaaja Kustaa III, muttei Ruotsin suurvalta-aseman
tuhoaja Kaarle XII.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti