Miikka Voutilainen
Nälän vuodet, Nälänhätien historia
(Atena 2017) on hieman harsitun oloinen, koottu vetäviä tekstejä sieltä ja
täältä, mutta siitä huolimatta mielenkiintoinen ja nopeasti luettava kirja
Aloitin lukemisen
viimeisestä ja kolmannesta osasta, jonka jälkeen jatkoin alusta; kolmas osa
alkoi minulle tutuimmalla tekstillä. Menettely varmasti auttoi ymmärtämään
alkuosankin paremmin. Ehkä kirjoittajan olisi kannattanut sulatella tekstejään
hieman pidempään ja poistaa osan aineistosta, ainakin numeroja ja vuosilukuja
Kirja väittää
Suomen yhdessä Saksan kanssa piirittäneen Leningradia 1941 - 1944: Kannaksella
suomalaiset olivat Rajajoen vastarannalla, mutta tykistö oli luonnollisesti
taaempana; Laatokan-Karjalassa suomalaiset olivat Syvärin vastarannalla
Lotinanpellossa, joka on Leningradista yhtä kaukana kuin Kotka; Laatokan rannan
kaksoismaantie ulos Leningradista valmistui syksyllä 1941, jota tosin
saksalaiset pommittivat mutteivat vallanneet
Olen joskus
lukenut sellaistakin, että Leningradin nälänhätä oli Stalinin valinta: kaupunki
oli liian sivistynyt ja länsimainen, jonka takia Stalin halusi kurittaa sitä ja
olla lähettämättä tarpeeksi elintarvikkeita sinne
Tämä tulkinta
sopisi paljon paremmin kirjan yleistulkintaan nälänhädistä: ne ovat harvinaisen
usein poliitikkojen valintoja kuten Live Aid –hyväntekeväisyyskonsertin herättänyt
Etiopian nälänhätä, jossa kommunistihallintoa vastustaneet kaksi aluetta olivat
kärsijöitä
Kauhunvuodet 1866-1868
Kauhunvuodet 1866-1868
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti