Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jyrki Koulumies. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jyrki Koulumies. Näytä kaikki tekstit

maanantai 16. tammikuuta 2017

Idänkaupan lyhyt oppimäärä

Jyrki Koulumies Kaikki ajoi Ladalla, Idänkaupan lyhyt oppimäärä (Siltala 2016) kattaa tuokiokuvia Neuvostoliiton kanssa käydystä kaupasta sotakorvauksista Neuvostoliiton talouden romahtamiseen ja neuvostotaloudesta yleisemminkin. Jutut ja kaskut ovat osaksi aikaisemmin tunnettuja, mutta kertaushan on aina hyväksi. Mitään uutta kirjasessa ei varsinaisesti ole

Kirjoittajalla on paikoin naiivi asenne neuvostotalouden olemukseen: hän kirjoittaa useasti heikosta työmoraalista, kun kyse on tehottomuutta suosivista taloudellisen käyttäytymisen kannusteista, josta siitäkin on useita hauskoja kuvauksia; lopun unelmointi, että clearing -kaupankäynnillä olisi voinut jatkossakin olla jotakin kestävää roolia

Kirjan lukee helposti päivässä: hieman toistoa siellä täällä auttaa lukemaan pari riviä kerralla

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Kohtalona Kostamus


Jyrki Koulumies “Kohtalona Kostamus, Risto Kangas-Ikkalan muistelmat” (Siltala 2012) on keskeisiltä osiltaan 1970-luvun taloushistoriaa, jolloin monivuotiset rakennusprojektit Svetogorskiin (Ensoon) ja Kostamukseen neuvoteltiin. Rakentaminen jatkui vielä lähes seuraavan vuosikymmenenkin Finn-Stroin toimesta, jonka toimitusjohtajana Kangas-Ikkala toimi alusta melkein sen elinkaaren loppuun saakka.

Kaupankäynnin kiemurat Neuvostoliiton byrokratioiden ja niitä johtavien henkilöiden kanssa ovat tietysti yhtä keskeisessä osassa kuin suomalaisten ja neuvostoliittolaisten poliitikkojen suhmurointi neuvottelujen seassa, keskiössä tietysti Kekkonen ja Kosygin kalakavereineen.

Finn-Stroi oli suomalaisten suurten rakennusliikkeiden omistama, joten omistajien välistävedot ja välistävetoyritykset, kuten epäonnistunut yritys tarjota Kostamus-projekti ilman Finn-Stroita kolmena erillisenä työyhteenliittymänä, ovat osa jännitystarinaa.

Lopputulos on kuitenkin se, että projektit etenivät vain asiantuntijoiden voimin; poliitikoille jäi pisteiden keruu sopimusten solmimisen kalkkiviivoilla, 1980-luvun alkuvuosina ei enää sekään.

Kirja on mielenkiintoisen imevästi kirjoitettu, että nuhanenäkin jaksaa lukea sen päivässä.