Jyrki Koulumies “Kohtalona Kostamus, Risto Kangas-Ikkalan
muistelmat” (Siltala 2012) on keskeisiltä osiltaan 1970-luvun taloushistoriaa, jolloin
monivuotiset rakennusprojektit Svetogorskiin (Ensoon) ja Kostamukseen
neuvoteltiin. Rakentaminen jatkui vielä lähes seuraavan vuosikymmenenkin
Finn-Stroin toimesta, jonka toimitusjohtajana Kangas-Ikkala toimi alusta
melkein sen elinkaaren loppuun saakka.
Kaupankäynnin
kiemurat Neuvostoliiton byrokratioiden ja niitä johtavien henkilöiden kanssa
ovat tietysti yhtä keskeisessä osassa kuin suomalaisten ja neuvostoliittolaisten
poliitikkojen suhmurointi neuvottelujen seassa, keskiössä tietysti Kekkonen
ja Kosygin kalakavereineen.
Finn-Stroi oli
suomalaisten suurten rakennusliikkeiden omistama, joten omistajien välistävedot
ja välistävetoyritykset, kuten epäonnistunut yritys tarjota Kostamus-projekti
ilman Finn-Stroita kolmena erillisenä työyhteenliittymänä, ovat osa
jännitystarinaa.
Lopputulos on
kuitenkin se, että projektit etenivät vain asiantuntijoiden voimin;
poliitikoille jäi pisteiden keruu sopimusten solmimisen kalkkiviivoilla,
1980-luvun alkuvuosina ei enää sekään.
Kirja on
mielenkiintoisen imevästi kirjoitettu, että nuhanenäkin jaksaa lukea sen
päivässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti