Yksityinen valtiomies

Lauri Karén Aatos Erkko, Yksityinen valtiomies (Otava 2018) valmistui käsikirjoituksena jo 2005, mutta vaikka Aatos Erkko hyväksyi elämäkerran, hän salli sen julkaisemisen vasta kuolemansa jälkeen

Kirja kuvaa Aatos Erkon elämää humaanin yksityishenkilön näkökulmasta. Tällä hetkellä tuntuu oudolta, että julkaiseminen viivästyi niin pitkään. Mitään liikesalaisuuksiin viittaavaa kirjassa ei paljastu. Oliko Aatos Erkon tausta diplomatiassa sittenkin liian arkaluonteista julkaistavaksi 2005? Ehkä hänet olisi pantu entistä tarkemmin suurennuslasin alle

Joka tapauksessa kirja tarjoaa oivan lisän siihen mitä olen lukenut Erkoista, Sanoma Oy:stä ja Helsingin Sanomista. Kirja sisältää myös HS:n ulkomaankirjeenvaihtajan Lauri Karénin tyttären esipuheen kustantajan puheenvuoron lisäksi

Aatos Erkko

Leena Liukkonen Aatos (Siltala 2014) on Aatos Erkon tarina henkilönä: Sveitsin ranskalaisen lastenhoitajan kasvattama, mutta talvisodan pommituksia pakoon lähetetty sotalapsi, jolloin hän sai olla tavallinen lapsi; koulunkäynnin vaikeudet; journalismin opinnot Columbia Universityssä Manhattanilla; isänsä työn uudistaja Helsingin Sanomissa ja Sanoma Oy:ssä ja lopulta taustalla pysyttäytyvä yhteiskunnallisten vaikuttajien suhdeverkostojen luoja rapuillallisineen - diplomaatti ilman diplomaatin statusta; journalisti ennen kaikkea

Kirjanen oli todella mielenkiintoista uutta luettavaa Aatos Erkon elämän ja johtamisen filosofiasta

Päivälehden muisto

Eero Erkko et al. Päivälehden muisto 1889 – 1929 (Helsingin Sanomat 1929) sisältää tavattoman mielenkiintoisia muisteloita lehden syntyajoilta. Kirjoittajia on kaikkiaan 20, useimmat toimittajia tai avustajia, Juhani Ahosta ja Eino Leinosta Tekla Hultiniin

Uuden Suomettaren kilpailijan perustajat olivat kaikki alle kolmekymppisiä perheettömiä miehiä, jotka pyörittivät lehteä nuorsuomalaisen aatteen palosta, alussa vekselivetoisesti, mutta kahdeksas vuosi oli jo voitollinen

Dramaattisin on Maissi Erkon kuvaus Eero Erkon pidättämisestä ja perheen maastakarkoituksesta. Kaarlo Castrén valottaa myös 1920-luvun sisäpoliittista tilannetta. Myöhemmän vakuutusjohtajan W.A. Lavoniuksen kirjoitus valottaa lehden perspektiiviä

Helsingin Sanomain poliittinen linja

Keijo K. Kulha Sanasotaa ja sovittelua, Helsingin Sanomain poliittinen linja itsenäistymisestä talvisotaan (Helsingin Sanomat 1989) perustuu pääkirjoituksiin ja pääkirjoitusivujen artikkeleihin

HS oli hallitusvastuussa melkein yhtäjaksoisesti olleen Edistyspuolueen oikeiston äänenkannattaja sen merkittävimpien toimittajien, omistajan ja avustajien kuuluessa puoluejohtoon tai sen taustavaikuttajiin

Kirja on järkälemäinen, yli 400 kaksipalstaista sivua, ja siksi yksityiskohtainen Suomen poliittisen historian kuvaus kyseiseltä ajanjaksolta. Olisihan aineistoa voinut karsia reilusti ilman linjan kadottamista

Käsitellyt teemat ovat silti tavattoman kiinnostavia erityisesti Suomen ulkopolitiikan alkuaikoina: Kansain Liitto, Ahvenanmaa-kysymys tai reunavaltiopolitiikka:  mitä ne sisältivätkään. Huomaamatta tulevat esille myös Neuvostoliiton jatkuvasti tekemät rajaloukkaukset

Patruunat ja heidän päätoimittajansa

Antti Blåfield Loistavat Erkot, Patruunat ja heidän päätoimittajansa (Otava 2014) kertoo Helsingin Sanomien omistajien ja toimituksen keskinäisistä suhteista ja myös toimituksen keskinäisistä kahinoista omistajien henkilökuvan valaisun lisäksi. Lehtitalon kehitys tulee myös kuvatuksi

Kirja on täynnä hauskoja tarinoita, osaksi juorujakin

Hämmästyttävintä oli lukea Aatos Erkon häilähtelevyydestä ja myötäilemisestä Neuvostoliiton edessä 1982 presidentin vaalien alla ja jälkeen. Lännen mieheksihän häntä kuvataan muutoin kuten EU-kansanäänestyksemme alla 1994

Päivälehden mies

Janne Virkkunen Päivälehden mies (WSOY 2013) valottaa kirjoittajan lehtimiesuraa Helsingin Sanomissa, erityisesti sen vastaavana päätoimittajana

Suomettuminen varjostaa tihentyvästi Päivälehti-Helsingin Sanomien toimitustyötä jo Virkkusen aloittaessa; mistään kehitystä vastustavasta pyristelystä ei kirjassa ole havaintoa ellei sellaisena pidetä Tamminiemen pesänjakajat -pamfletin tarinaa

Seurustelukuvaukset eri päättäjien kanssa on olennainen osa kirjaa, samoin kansainväliset yhteydet. Loppuluvun otsikko on "Ristiriitainen Aatos Erkko"

Kirja selvittää Helsingin Sanomien periaatelinjaa, mutta käytännön tasolla siitä puuttuu kokonaan HS:n kehittyminen "sosiaalidemokraattista mössöä" (kirjassa mainittu Björn Whlroosin luonnehdinta) julkaisevaksi ammattiyhdistysliikkeen propagandaorganisaatioksi; ks. oma kirjani aivopesunomaisesta sylikoirajournalismista, josta on useita lisäesimerkkejä talousanalyyseja blogissani kuten Kova kovaa vastaan

Parin illan mielenkiintoinen lukutovi, mutta, mutta, mutta

Kadonnut ja uudesti syntynyt Helsinki

Valtaisa kulttuuriteko on Helsingin Sanomien kustantamat ja julkaisemat Helsingin rakennuksista ja asukkaista eri aikakausina kertovat kirjat: Antti Manninen ”Kenen kadulla asut?” (2009), Antti Manninen ”Puretut talot, 100 tarinaa Helsingistä” (2004) ja Eeva Järvenpää – Sirpa Räihä ”Vanhinta Helsinkiä, Kertomuksia Kluuvin ja Kruununhaan kortteleista” (2007).

Suurimman osan kirjoituksista olin tietysti lukenut lehden sivuilta, mutta eihän niiden yksityiskohdat pysy muistissa. Siksi kirjoitukset tavattoman mielenkiintoisina olivat toipilaana sopivan lyhyitä luettaviksi. Kirjat sopivat lahjoiksi Helsinkiin ja kantakaupunkiin hiljakkoin muuttaneille.

Kärsiskös puhutella?

Arijoutsi "Kärsiskös puhutella? - 25 parasta juttua" (Otava 1955) oli loistavaa kertausta ajalta, jolloin jo luin Helsingin Sanomia (HS).
Arijoutsin pakinat eivät olleet aivan niin odotettuja kuin Kari Suomalaisen pilapiirrokset (nehän eivät olleet siihen aikaan joka päivä vaan hieman yllätyksellisesti kolme tai neljä kertaa viikossa) ja vaativat tietysti enemmän aikaa, mutta yhtä hersyvästi niitä lukiessa saattoi nauraa, poliitikoille erityisesti. - Ja HS:han oli siihen aikaan muutoinkin oikeistolainen lehti eikä ainoastaan Karin ja Arijoutsin kautta.
Myös societeesin tavat ovat Arijoutsin suurennuslasin kohteena, puhumattakaan monista rintamakokemuksista kaupunkielämään rinnastettuna.
Pakinakokoelmasta riitti neljä viisi illassa saamaan kerrassaan makoisat unet urheilun läpikyllästämällä viime viikolla.