Suomi ja Saksa 1933-1939

Osmo Hyytiä Suomi ja Hitlerin Saksa 1933-1939 (Minerva 2012) kuvaa yksityiskohtaisesti Suomen ja natsi-Saksan suhteiden vuokset ja luoteet Hitlerin valtaannoususta Talvisodan alkamiseen 

Lähdeaineistona ovat diplomaattiraportit ja sanomalehtien kannanotot Suomessa ja Saksassa sekä aikaisemmat tutkimukset. Keskiössä on luonnollisesti kolmio Berliini-Moskova-Helsinki ja ulkokehällä Tukholma-Lontoo-Pariisi-Geneve-Washington

Mielenkiintoisinta kirjassa oli kansallissosialistisen Saksan talous- ja kulttuurielämän kuvaus, unohtamatta juutalaisvainoja ja kirkollisia riitoja: rappiotaiteesta kansaa palvelevaan tieteeseen. Yllättävää on myös helppous, jolla natsit tuhoavat oppositionsa ja rakentavat diktatuurinsa: eikö demokratia löytänyt puolustusmekanismeja vai oliko Weimarin tasavallan perustuslaki liian heikko

Diplomaattisten kiemuroiden seuraaminen sisältää niin runsaasti yksityiskohtia, että niiden logiikassa mukana pysyminen tuotti minulle jo vaikeuksia, mutta yleiskuva jää luonnollisesti mieleen koska se on aikaisemmin luetun ja ymmärretyn kertausta

Hämmästyttävää on se, kuinka usein suomalaiset vierailijat on otettu vastaan Saksassa korkeimmalla tasolla: Hitler, Göring, Himmler, …

Uuden Puolan luoja

Herman Gummerus “Pilsudski, Uuden Puolan luoja” (WSOY 1936) yllätti sisällöllään: kuinka vähän oppikoulun historiasta on apua tosiasioiden valaisijana runsaan viidenkymmenen vuoden jälkeen, josko alunalkaenkaan.

Siinä ennakkokäsitykseni oli oikea, että Josef Pilsudskin hallinto maailmansotien välissä yritti olla jonkinlaista "demokraattista" diktatuuria. Täysi yllätys oli se, että marsalkka Pilsudski ei suinkaan ollut koulutukseltaan sotilas eikä edes oikeistolainen vaan Leninin ja Stalinin luokkaa oleva häikäilemätön sosialistivallankumouksellinen, Puolan sosialistisen puolueen perustaja.

Päästyään kansansa johtoon hän pragmaatikkona tajusi, että Puolan ei kannata kokeilla bolshevikkien kommunismia: talouselämää ei pidä rakentaa luokkataistelun ideologialle vaan yksityisomistus oli säilyvä Puolassa. Hän ei myöskään arvostanut Mussolinin fascismia.

Ennen ensimmäistä maailmansotaa Pilsudski pystyi rakentamaan Puolan kansallisen armeijan, legioonansa, Itävaltaan kuuluneessa osassa Puolaa, Galiziassa. Legioonalaisiin hän tukeutui koko elämänsä ajan.

Tsaarin Venäjän sosialistivallankumoukselliset kokoontuivat myös Suomessa, Sahrbergin talossa Jorvaksessa Kirkkonummella 1907. Suomalaiset aktivistit olivat vain järjestäjiä, eivät mukana kokouksessa. Hakipa Puolan ministeri Charwat kartanon pihalta lippaallisen multaa kesällä 1935 vieden sen Krakovaan Pilsudskin hautakumpuun. Tästäkö Seppo Kääriäinen otti mallia, kun vei Lepikon torpan multaa Kremliin