Päivälehden muisto

Eero Erkko et al. Päivälehden muisto 1889 – 1929 (Helsingin Sanomat 1929) sisältää tavattoman mielenkiintoisia muisteloita lehden syntyajoilta. Kirjoittajia on kaikkiaan 20, useimmat toimittajia tai avustajia, Juhani Ahosta ja Eino Leinosta Tekla Hultiniin

Uuden Suomettaren kilpailijan perustajat olivat kaikki alle kolmekymppisiä perheettömiä miehiä, jotka pyörittivät lehteä nuorsuomalaisen aatteen palosta, alussa vekselivetoisesti, mutta kahdeksas vuosi oli jo voitollinen

Dramaattisin on Maissi Erkon kuvaus Eero Erkon pidättämisestä ja perheen maastakarkoituksesta. Kaarlo Castrén valottaa myös 1920-luvun sisäpoliittista tilannetta. Myöhemmän vakuutusjohtajan W.A. Lavoniuksen kirjoitus valottaa lehden perspektiiviä

Itärajan varjossa

Yrjö Kaukiainen ja Jouko Nurmiainen (toim.) Karjala itärajan varjossa, Viipurin läänin historia VI (Karjalan Kirjapaino 2010) sisältää Suomen itsenäistymisestä julkaisuvuoteen kattavan ajanjakson. Kirjoittajia on kaikkiaan kuusi

Maailman sotien aikaisen ja välisen ajan lisäksi kirja käsittelee evakkojen taivalta ja Karjalan instituutioiden asemaa tynkä-Suomessa. 

Myös luovutetun Karjalan historia Neuvostoliiton hallinnassa kerrotaan, mikä onkin kirjan mielenkiintoisimpia aiheita. Kirjasta ilmeneekin että parempi nimitys olisi "ryöstösodalla" kiristetty Karjala, koska alueen vesivoimalat olivat huomattava lisä Leningradin sähköhuoltoon, samoin alueen teollisuus koko Neuvostoliiton puunjalostusteollisuuteen

Teos on lukupakettina laaja, yli 500 kaksipalstaista sivua. Mutta kaikkia yksityiskohtiahan ei tarvitse lukea, ei vallankaan uudestaan jos niiden sisällöt ovat tuttuja

Vantaan kaupungin juuret

Aulikki Litzen - Jukka Vuori Helsingin maalaiskunnan historia. 1865-1945: Kunnallishallinnon uudistuksesta suureen alueluovutukseen. Vantaan kaupungin juuret (Vantaan kaupunki 1997) oli välillä tavattoman mielenkiintoista luettavaa, mutta paikoin puisevaakin. 

Mielenkiintoisinta oli ehkä kunnallisen päätöksenteon kehitys. Monissa suurissa asioissa vitkastelu on ollut tavallisinta; kansakoululaitoskin on käynnistynyt melkein yksinomaan yksityisen aloitteellisuuden pohjalta ja yksityisin varoin Helsingin pitäjässä

Hämmästyttävän sekasortoiset ovat olot olleet 1917

Helsingin Sanomain poliittinen linja

Keijo K. Kulha Sanasotaa ja sovittelua, Helsingin Sanomain poliittinen linja itsenäistymisestä talvisotaan (Helsingin Sanomat 1989) perustuu pääkirjoituksiin ja pääkirjoitusivujen artikkeleihin

HS oli hallitusvastuussa melkein yhtäjaksoisesti olleen Edistyspuolueen oikeiston äänenkannattaja sen merkittävimpien toimittajien, omistajan ja avustajien kuuluessa puoluejohtoon tai sen taustavaikuttajiin

Kirja on järkälemäinen, yli 400 kaksipalstaista sivua, ja siksi yksityiskohtainen Suomen poliittisen historian kuvaus kyseiseltä ajanjaksolta. Olisihan aineistoa voinut karsia reilusti ilman linjan kadottamista

Käsitellyt teemat ovat silti tavattoman kiinnostavia erityisesti Suomen ulkopolitiikan alkuaikoina: Kansain Liitto, Ahvenanmaa-kysymys tai reunavaltiopolitiikka:  mitä ne sisältivätkään. Huomaamatta tulevat esille myös Neuvostoliiton jatkuvasti tekemät rajaloukkaukset

Suomi ja Saksa 1933-1939

Osmo Hyytiä Suomi ja Hitlerin Saksa 1933-1939 (Minerva 2012) kuvaa yksityiskohtaisesti Suomen ja natsi-Saksan suhteiden vuokset ja luoteet Hitlerin valtaannoususta Talvisodan alkamiseen 

Lähdeaineistona ovat diplomaattiraportit ja sanomalehtien kannanotot Suomessa ja Saksassa sekä aikaisemmat tutkimukset. Keskiössä on luonnollisesti kolmio Berliini-Moskova-Helsinki ja ulkokehällä Tukholma-Lontoo-Pariisi-Geneve-Washington

Mielenkiintoisinta kirjassa oli kansallissosialistisen Saksan talous- ja kulttuurielämän kuvaus, unohtamatta juutalaisvainoja ja kirkollisia riitoja: rappiotaiteesta kansaa palvelevaan tieteeseen. Yllättävää on myös helppous, jolla natsit tuhoavat oppositionsa ja rakentavat diktatuurinsa: eikö demokratia löytänyt puolustusmekanismeja vai oliko Weimarin tasavallan perustuslaki liian heikko

Diplomaattisten kiemuroiden seuraaminen sisältää niin runsaasti yksityiskohtia, että niiden logiikassa mukana pysyminen tuotti minulle jo vaikeuksia, mutta yleiskuva jää luonnollisesti mieleen koska se on aikaisemmin luetun ja ymmärretyn kertausta

Hämmästyttävää on se, kuinka usein suomalaiset vierailijat on otettu vastaan Saksassa korkeimmalla tasolla: Hitler, Göring, Himmler, …

Erilainen pankkiiri

Reijo Setälä – Marko Erola Erilainen pankkiiri (Breakwater 2014) kertaa Reijo Setälän elämää Kuoreveden Hallista Valkeakosken Säästöpankin toimitusjohtajuuden kannuksin toimitusjohtajaksi Osuuspankki Yhteistukeen 1983 rahoitusmarkkinoiden säännöstelyn kirvotessa

Ura on lennokas: Valkeakoskella säästöpankki nousee markkinajohtajaksi; Hakaniemen torin laidalla SAK:n kassasta muodostettu ammattiliittojen lakkopankki nousee Setälän johdolla Suomen suurimmaksi osuuspankiksi; kiinteistösijoitukset vievät pankin 1990-luvun alun lamassa raskaasti tappiolle ja pakkofuusioon; potkujen jälkeen uusi lennokas ura menestyvänä ravintola-alan rahoituskonsulttina; osuuspankkiryhmän oikeudenkäynti Setälää vastaan on raskas prosessi, vaikka huteralla perustalla, mutta tuomio tulee viimeisestä työvuodesta

Nopealukuinen kirja jokaiselle, joka on kiinnostunut 1980- ja 1990-lukujen taitteen vauhtivuosien syväluotauksesta

Lisäys klo 11.15: Setälä on on hieman katkera Osuuspankkikeskukselle tavasta, jolla se suhtautui oikeudenkäyntiin. Setälä ei kuitenkaan kerro sitä, että Suomessa nimenomaan Eduskunta, etupäässä Ahon hallituksen oppositio eli Setälän oma puolue ensi sijassa, vaati oikeudenkäyntejä pankkituen ehtona; muissa Pohjoismaissa ei tähän menty, vaan katsottiin pankkien tukemistarpeen johtuneen yleisestä talouspolitiikasta

vuosi seitsemäntoista

Keijo Kylävaara vuosi seitsemäntoista, reportaasi (Helsingin Sanomat 1967) alkaa kankeasti, mutta siirtyy vaivihkaa sanomalehtimäiseen kerrontaan. Loppu sisältääkin tavan takaa lukuyllätyksiä, vaikka osa ilmiöistä on osittain tuttuja. Kyseessä on vuoden 1917 tapahtumat Suomessa ja ensimmäinen maailmansota suomalaisia koskevin osin.

Yllättävintä on ehkä se, kuinka rauhatonta Suomessa on ollut keisarinvallan romahdettua Venäjän vallankumouksessa maaliskuussa: maatyöläisten lakkoja keväällä ja kesällä, kaupunginvaltuustojen painostaminen lakoin ja valtuutettujen telkeämisin istuntosaleihin, suurlakko marraskuussa, aseellisia kahakoita tihenevään tahtiin loppuvuodesta; marraskuinen kauppojen ryöstely Turussa, mikä osoitti sivistyksen olleen siellä vielä kehdossaan

Asteittainen herääminen itsenäistymisen välttämättömyyteen ja itsenäisyysjulistuksen antamiseen kuvataan tarkemmin kuin olen lukenut historiateoksista: bolševikit ilmoittivat jo huhti-toukokuun vaihteessa kannattavansa niin laajan itsemääräämisoikeuden myöntämistä Suomelle kuin suomalaiset itse tahtovat; Lenin kirjoitti asiasta Pravdassa toukokuun puolivälissä; Alexandra Kollontai sai myrskyisät suosionosoitukset Venäjän sosialidemokraattien puoluekokouksessa kesäkuussa esittäessään bolševikkien kannan ”Kannatamme itsenäisyyden myöntämistä Suomelle aina Suomen eroamiseen saakka Venäjästä ja valtakunnasta”; Helsingissä marraskuun lopussa Stalin lupasi Suomen kansalle täyden vapauden elämänsä järjestämiseen, mutta ”Suomen kansan vapaaehtoisessa liitossa Venäjän kanssa”.

Suomen itsenäisyyden tunnustuksen kuvaus Venäjän taholta on lähes tragikoominen. Bolševikit suorastaan tyrkyttävät sitä: joulun alla saatiin ulkoasiainkomissaari Trotskin kanta ”Venäjän hallitus on valmis heti tunnustamaan Suomen riippumattomuuden, sikäli kuin Suomen hallitus sitä pyytäisi”. 

P.E. Svinhufvudin johtama senaatti vitkasteli tunnustuksen pyytämistä, koska se ei uskonut bolševikkivallan pysyvyyteen eikä hallinnut diplomaattisia menettelytapoja, mutta tekee sen lopulta Saksan kehottamana Saksan ja Venäjän rauhanneuvottelujen selkeyttämiseksi. Tosin kirje osoitetaan aluksi väärälle elimelle

Tämän kirja olisi pitänyt lukea viisikymmentä vuotta sitten

Suomalaisena Neuvosto-Venäjällä

Olavi Veltheim Murskatut unelmat, Suomalaisena Neuvosto-Venäjällä (Gummerus 2007) kertoo kirjoittajan kokemuksista Neuvostoliitossa merenkulku- ja varustamoalan työntekijänä 1920-luvun lopussa sekä neuvostojärjestelmän ”vastaisena” pidätettynä ja vankina vapautumiseensa asti 1935

Vankila- ja vankileirikuvaukset ovat luonnollisesti samankaltaisia kuin monissa muissa myöhempiä vuosia koskevissa kirjoissa. Kirjoittajan mielenkiintoisen elämäkerran lisäksi kirja valaisee hyvin, kuinka järjestelmällistä työvoiman hankkiminen orjatyöleireille oli Neuvostoliitossa mielivaltaisten oikeudenkäyntien avulla kaikista ammattiryhmistä

Kirja on alun pitäen kirjoitettu vuosina 1935-1936, mutta käännetty hollanniksi 1939 ilmestyneestä laitoksesta, koska tekijä tuhosi suomenkielisen tekstinsä jatkosodan lopulla

Suomessa kirjoittaja työskenteli loviisalaisessa Nordströmin varustamossa, viimeksi johtajana

Nyky-Venäjän historia

Mihail Zygar Putinin sisäpiiri, Nyky-Venäjän lyhyt historia (Otava 2015) avaa silmiä tarkemmin kuin yksikään aikaisemmin lukemani Putinin Venäjää kuvaava kirja. Vallassaolevien silovikkien ja valtaa tavoitteleveien liberaalien sisäiset ja keskinäiset juonittelut ja eliminoinnit ovat kuin toisintoa Venäjän historiasta ennen bolševikkivaltaa, josta perusesitys on S.F. Platonov Venäjän historia (Otava 1933), tai sen aikana. Päitäkin putoaa, muttei sentään Stalinin terrorin malliin. Salaliittoteoriat yleisiä, itse asiassa nyky-Venäjän ulkopolitiikan perusta

Kirjoittaja on toimittaja ja haastatellut keskeisiä roolihahmoja tai heidän lähipiiriään. Mitä suositeltavinta luettavaa jokaiselle ikään katsomatta

Kylmän sodan toisinto

Markku Salomaa: Kylmän toinen erä (Docendo 2015) sisältää jämäkkää tekstiä kylmästä sodasta (ensimmäinen erä) ja sen uusinnasta Putinin porukan toimesta: Krimin valloitus ja Itä-Ukrainan sota

Tekijä dokumentoi, kuinka ulkoministeriömme on jatkuvasti ollut täysin pihalla, mutta erityisesti sosialidemokraattien vallattua sen johtopaikat Sorsan ajettua Kekkosestakin vasemmalta ohi; niillä muun muassa omat kiintiöt sekä rekrytointeja karriääridiplomaattien ulkopuolelta; tuloksena raportit jotka sisältävät saman kuin sanomalehdet.

Toinen syy ulkoministeriömme amatöörimaiseen askarteluun on ollut se, että Suomi ainoana maana ei pannut toimeen KGB:n ja DDR:n Stasin kanssa yhteistoiminnassa olleiden virkakieltoa eli lustraatiota kommunistisen järjestelmän romahtamisen jälkeen. Helsingin yliopistonkin tutkimuksen taso nousisi, jos se lopettaisi taistolaisjohtoisen Aleksanteri-Instituutin

Kirjan mukaan puolustuskykymme on ajettu alas, halvin ratkaisu sen nostamiseksi olisi liittyä NATOon tai tehdä USA:n kanssa kahdenkeskinen turvaratkaisu

Salomaa on valtiotieteiden tohtori, sotahistorioitsija ja entinen (pää)toimittaja

Venäjä, Venäjä, Venäjä ...