Kansalliskirjailija

Martti Turtola - Tarja Lappalainen Kansalliskirjailija Juhani Aho (Edico 2011) julkaistiin, kun  Juhani Ahon syntymästä oli kulunut 150 vuotta. Lappalaisen kirjoittama osa I: Tuokiokuvia Juhani Ahon elämästä ja Turtolan osa II:  Juhani Aho lehtimiehenä, poliittisena henkilönä ja yhteiskunnallisena vaikuttajana kertovat kirjoittajien työnjaon

Vaikka Juhani Ahosta on tullut luettua paljon, kirja sisälsi silti paljon uusia, mielenkiintoisia yksityiskohtia hänen elämästään ja aikaansaannoksistaan. Harvinaisen monessa asiassa Aho on Suomessa ollut aloitteentekijä tai ensimmäisten joukossa

Molemmat osat ovat yhtä lukijaystävällisiä. Koska luvut ovat erillisiä tarinoita ja aina ymmärrettävissä sellaisinaan, kirjan lukemisen voi helposti jaksottaa pidemmälle aikavälille, jos samaan aikaan on muutakin luettavaa tai seurattavaa

Käsivarren sota

Mika Kulju Käsivarren sota: lasten ristiretki (Gummerus 2015) kuvaa jatkosotaa seuranneen Lapin sodan yleiskulun ja yksityiskohtaisesti Käsivarren taistelut. "Lasten ristiretki" -nimi syntyi, koska saksalaisia hätistävät suomalaiset olivat nuorimpia ikäluokkia

Teos on kirjoitettu mukaansa tempaavasti ja on suositeltavaa luettavaa kaikille, jotka ovat kiinnostuneita Lapin sodan poliittisesta luonteesta

Ryömäläiset ja kommunistit jatkosodan aikana

Jyrki Juusela Vankipataljoona, Er. P 21:n ja Er. Työkomppanian ryömäläiset ja kommunistit jatkosodan aikana 1941-1944 (Atena 2017) on erittäin sujuvalukuinen, seikkaperäinen selonteko nk. Pärmin pataljoonan vaiheista 

Pataljoonaan kuului rangaistusvankien lisäksi jatkosodan alla turvasäilöön otettuja vasemmistososialisteja ja kommunisteja

Pataljoona vietiin etulinjaan Itä-Karjalassa 

Kymmeniä loikkasi Neuvostoliiton puolelle heti ensimmäisissä taisteluissa. Loikkareita koulutettiin vakoojiksi ja lennätettiin desantteina Suomeen. Henkilötarinat ovat lennokkaita

Hämmästyttävän laajaan desanttitoimintaan Neuvostoliitto kykeni Suomessa tämänkin otoksen perusteella

Kenraali Erfurthin päiväkirja 1941

Pekka Visuri Saksan kenraali Suomen päämajassa 1941, Suomalais-saksalainen yhteistyö Waldemar Erfurthin päiväkirjan valossa (Docendo 2017) on kaikin puolin erinomainen kirja jatkosotaa edeltäneistä ja sen alkuvaiheen tapahtumista

Kirjoittajan yleiskatsaus on sulavaa ja nopealukuista tekstiä, jollainen olisi pitänyt lukea jo vuosikymmeniä sitten

Ajattelin lainatessani vain silmäileväni Erfurthin päiväkirjamerkinnät, mutta myös ne on kirjoitettu tyylillä ja antavat erityisesti Mannerheimista kuvan, johon en ole muualla törmännyt 

Erityisesti Suomen liikkumatila sodan alkamisen jälkeen selkenee merkinnöistä. Aseveljeydellä on yhteinen päämäärä, joka rajoittaa keinot. Vain Rukajärven retki on Erfurthin mukaan suomalaisten oma valinta - ja päämäärän kannalta voimien tuhlausta

Päiväkirjan mukaan Mannerheim on jo elokuun 1941 lopulla epäileväinen Saksan voiton suhteen, mikä vain vahvistuu vuoden 1941 lopussa. 30.8.1941 Mannerheim kysyi: "Mitä saksalaiset aikovat tehdä Pietarille?", mihin Erfurth vastasi: "Saksan sodanjohdon päämääränä on tuhota se kokonaan maan tasalle." Siihen Mannerheim vastasi vakaalla äänellä: "Sitten venäläiset rakentavat uuden Pietarin kaupungin."

Helsinki 1914-1918

Samu Nyström Helsinki 1914-1918, Toivon, pelon ja sekasorron vuodet (Minerva 2013) kertoo helsinkiläisten elämästä ensimmäisen maailmansodan aikaisina vuosina, mistä tärkein teema on jatkuva ruokapula ja kuinka se kartetaan sekä viranomais- että yksilötason toimin

Alkuosa vaikuttaa jäsentymättömältä, aiheita selataan edestakaisin, mutta päästyään Venäjän maaliskuun 1917 vallankumouksen aikaisiin ja jälkeisiin tapahtumiin kerronta jäntevöityy

Koko vuosi 1917 on ollut sekasortoinen, kuten aikaisemminkin luetuista on käynyt ilmi, mutta silti tietty järjestys on säilynyt eikä ole päädytty täydelliseen hulinointiin, ”svoboodaan”

Kirja on suositeltavaa luettavaa jokaiselle joka haluaisi lähestulkoon kaikessa lisää julkista säätelyä ja säännöstelyä: jo käytettyjen elintarvikkeiden säännöstelykorttien hävitys tuottaa ongelmia, puhumattakaan että säännöstely vaatii säännöstelykonttorien ja –toimikuntien lisäksi tarkastuskonttoreiden perustamista. Veljessodan aikana kansanvaltuuskunta päättääkin luopua kokonaan säännöstelystä saadakseen ruokaa markkinoille

Kirjan mukaan aikalaiset käyttivät nimenomaan termiä veljessota vuoden 1918 sodasta. Kirja onkin oiva mikrotason lisä vuoden 1918 tapahtumien kuvauksiin

Vakoilua ja vastavakoilua

Jukka Parkkari Suoraan hevosen suusta (Arktinen Banaani 2010), Romaani vakoilusta ja vastavakoilusta 1990-luvun Suomessa, valikoitui matkalukemiseksi ja olikin kaikin puolin sopiva valinta: lystikäs, jännitystä, KGB, Venäjä, GRU

Arktista autarkiaa

Tommi Liimatta Autarktis (Like 2017) tarttui käteeni best seller –pöydältä. Romaanin kerronta alkaa onnahdellen, mutta kuitenkin kiinnostaa, koska sen tapahtumat osuvat kokemalleni aikakaudelle. Muutaman kymmenen sivun jälkeen luin jo hanakammin kun päästään 1970-luvulle

Kirjoittaja on selvästikin enemmän klikkausjournalismin ahmija kuin olisi kuunnellut eturintamassa olleiden miesten sotajuttuja; syntymäkylälläni he eivät puhuneet tappamisesta eivätkä rehennelleet: he puhuivat keskenään siitä, kuinka kiperissä tilanteissa he olivat olleet ja kuinka he olivat selvinneet niistä 

Nälänhätien historia

Miikka Voutilainen Nälän vuodet, Nälänhätien historia (Atena 2017) on hieman harsitun oloinen, koottu vetäviä tekstejä sieltä ja täältä, mutta siitä huolimatta mielenkiintoinen ja nopeasti luettava kirja

Aloitin lukemisen viimeisestä ja kolmannesta osasta, jonka jälkeen jatkoin alusta; kolmas osa alkoi minulle tutuimmalla tekstillä. Menettely varmasti auttoi ymmärtämään alkuosankin paremmin. Ehkä kirjoittajan olisi kannattanut sulatella tekstejään hieman pidempään ja poistaa osan aineistosta, ainakin numeroja ja vuosilukuja

Kirja väittää Suomen yhdessä Saksan kanssa piirittäneen Leningradia 1941 - 1944: Kannaksella suomalaiset olivat Rajajoen vastarannalla, mutta tykistö oli luonnollisesti taaempana; Laatokan-Karjalassa suomalaiset olivat Syvärin vastarannalla Lotinanpellossa, joka on Leningradista yhtä kaukana kuin Kotka; Laatokan rannan kaksoismaantie ulos Leningradista valmistui syksyllä 1941, jota tosin saksalaiset pommittivat mutteivat vallanneet

Olen joskus lukenut sellaistakin, että Leningradin nälänhätä oli Stalinin valinta: kaupunki oli liian sivistynyt ja länsimainen, jonka takia Stalin halusi kurittaa sitä ja olla lähettämättä tarpeeksi elintarvikkeita sinne

Tämä tulkinta sopisi paljon paremmin kirjan yleistulkintaan nälänhädistä: ne ovat harvinaisen usein poliitikkojen valintoja kuten Live Aid –hyväntekeväisyyskonsertin herättänyt Etiopian nälänhätä, jossa kommunistihallintoa vastustaneet kaksi aluetta olivat kärsijöitä

Kauhunvuodet 1866-1868

Tammikuu 1918

Antti Tuuri Tammikuu 18 (Otava 2017) kertoo venäläisen varusväen aseistariisumisesta suojeluskuntien toimesta lähinnä Ylistarossa ja siihen johtaneista tapahtumista Etelä-Pohjanmaalla ylistarolaisen jääkärivärvärin ja aktivistin Ahto Sippolan näkökulmasta

Romaani on taattua Tuuria: kaaosta, huumoria, tuuria, epäonnea ja siksi nopealukuinen; jännitystä olisi ollut enemmän ellen olisi vuosi sitten lukenut asian historiasta laajemmin

Neuvostoliiton tavoitteet Suomessa

Jukka Seppinen Kivi bolševikin kengässä, Neuvostoliiton tavoitteet Suomessa 1917-1970 (Minerva 2014) kannatti lukea, vaikka Seppisen kirjat ovatkin kuuluneet pääasiallisiin luettaviini tänä syksynä. Uutta riitti monissa kohdissa, kertauksesta puhumattakaan:

Stalin pysyttäytyy Rooseveltin ja Churchillin kanssa Teheranissa 1.12.1943 sovitussa, paitsi on kovakorvainen Churchillin vastustamien sotakorvausten osalta

suomettumisen vaiheet liittoutuneiden valvontakomission ajoista sen syöksykierteeseen SDP:n 1966 tekemän ulkopoliittisen kääntymyksen jälkeen

ideologinen keinotodellisuus muokkaa Suomen ja lähialueiden historiaa kuten ”Lenin antoi Suomelle itsenäisyyden”

tasavallan presidenttinä myöntyväisyysmies J.K. Paasikivi terästäytyy ja jättää kommunistit ja vasemmistososialistit (SKP/SKDL) pois hallituksesta 1948 eduskuntavaalien jälkeen

SKP/SKDL:n ja Neuvostoliiton tuella valtansa pönkittävä Kekkonenkaan ei valitse vuoden 1958 eduskuntavaalien voittajaa SKP/SKDL:ää hallitukseen, vaan nimittää Fagerholmin enemmistöhallituksen, koska Kekkonen ajaa Suomen talouden länsi-integraatiota eli OEEC-sopimusta; NL kuitenkin loihtii ”yöpakkaset” Kekkosta vastaan, minkä jälkeen Kekkonen joutuu nimittämään ministereiksi vain NL:n/KGB:n hyväksymiä; kansanrintamahallitukset palaavat 1966

Kekkonen tekee 1960-luvun alussa valtiovierailuja länsimaihin ja kykenee saamaan puolueettomuusmaininnan myös Suomen ja NL:n välisiin virallisiin julkistuksiin

NL/KGB hajottaa jokaisen puolueen, joka tavoittelee poliittista valta-asemaa ja Kekkosen hyväksyntää; SDP:n ja ammattiyhdistysliikkeen hajaannus ja jälleenyhdistyminen ovat keskeinen teema

SKP/SKDL:n ja niiden peitejärjestöjen toiminta on laajan katsauksen kohteena, unohtamatta nuorison kansainvälisiä rauhanfestivaaleja, joihin on osallistunut Neuvostoliiton tuella hämmästyttävä määrä suomalaisia 1950-luvulla

NL/KGB ajaa vallankumousta Suomessa 1969-1977; Kekkonen havahtuu olevansa vain väline NL:n ja KGB:n todellisissa tavoitteissa ja joutuu nimittämään Karjalaisen kansanrintamahallituksen kesällä 1970

Historia on mielenkiintoista