Sakari Selin ”Kun valtiopetos oli isänmaallinen teko,
Nuoret sodassa Hitleriä vastaan” (Työväen historian ja perinteen
tutkimuksen seura 2011) kuvaa kommunistien soluttautumista Tampereella
sosialidemokraattien järjestötoimintaan 1930-luvun loppupuolella ja kommunistinuorten
sodanaikaista maanalaista sabotaasitoimintaa Tampereella.
Teoksen sankareina ovat
Moskovassa Lenin-koulussa aseelliseen vallankumoukseen 1930-luvun puolivälissä koulutettu
ja Espanjan sisällissodassa kokemusta hankkinut, joka sitten jatkosodan aikana
pudotetaan desantiksi Tampereelle ja joka onnistuu piileskelemään joutumatta
kiinni, sekä junia, voimalaitoksia ja armeijan autoja räjäyttelevä nuorisoryhmä,
johon kirjoittaja on kuulunut.
Jäätyään kiinni kirjoittaja
on kokenut pamputusta ja joutunut kaivamaan ”omaa hautaansa”, kun Valpon
kuulustelijat ovat puristaneet hänestä irti muiden sabotöörien olinpaikkoja.
Muiden ryhmän jäsenten kidutuksista hän kertoo laajemmin.
Näin jälkikäteen herää
tietysti kysymys, kas kun ryhmä ei sodan jälkeen nostanut oikeusjuttuja heidän
kuulustelijoitaan vastaan, olihan Valpo muuttunut kommunistien hallitsemaksi ja
oikeuslaitoksemmekin täytyi taipua venäläisten valvontakomission edessä.
Kirja on kirjoitettu kaunistelevasti jälkikäteen kuten kirjan otsikko ja alaotsikko
kertovat; s. 87 ”ainoana sosialidemokraattisena puolueena maailmassa SDP oli
sodan aikana vastuussa liittoutumisesta fasistisen Saksan kanssa koko muuta
demokraattista maailmaa vastaan”; minä olen puolestani yrittänyt selittää ulkomaalaisille,
että Suomi oli ainoa demokraattinen maa, joka taisteli Neuvostoliiton diktatuuria
vastaan toisessa maailmansodassa, eduskuntahan toimi koko ajan.
Kirjoittaja teki
työuransa Kansan Uutisten urheilutoimittajana ja Veikkausyhtiön johtajana.
Korkealle siis kommunistisabotööri nousee suomalaisessa yhteiskunnassa.
