Kylmän sodan toisinto

Markku Salomaa: Kylmän toinen erä (Docendo 2015) sisältää jämäkkää tekstiä kylmästä sodasta (ensimmäinen erä) ja sen uusinnasta Putinin porukan toimesta: Krimin valloitus ja Itä-Ukrainan sota

Tekijä dokumentoi, kuinka ulkoministeriömme on jatkuvasti ollut täysin pihalla, mutta erityisesti sosialidemokraattien vallattua sen johtopaikat Sorsan ajettua Kekkosestakin vasemmalta ohi; niillä muun muassa omat kiintiöt sekä rekrytointeja karriääridiplomaattien ulkopuolelta; tuloksena raportit jotka sisältävät saman kuin sanomalehdet.

Toinen syy ulkoministeriömme amatöörimaiseen askarteluun on ollut se, että Suomi ainoana maana ei pannut toimeen KGB:n ja DDR:n Stasin kanssa yhteistoiminnassa olleiden virkakieltoa eli lustraatiota kommunistisen järjestelmän romahtamisen jälkeen. Helsingin yliopistonkin tutkimuksen taso nousisi, jos se lopettaisi taistolaisjohtoisen Aleksanteri-Instituutin

Kirjan mukaan puolustuskykymme on ajettu alas, halvin ratkaisu sen nostamiseksi olisi liittyä NATOon tai tehdä USA:n kanssa kahdenkeskinen turvaratkaisu

Salomaa on valtiotieteiden tohtori, sotahistorioitsija ja entinen (pää)toimittaja

Venäjä, Venäjä, Venäjä ...

Lustraatio

Pekka Virkki (toim.): Jukka Mallinen, Martti Puukko & Arto Luukkanen Lustraatio (Helsinki 2015) yrittää kertoa kommunistiajan menneisyyden läpivalaisusta siirryttäessä demokratiaan, erityisesti virkakoneiston puhdistamisesta salaisen poliisin kanssa yhteistoiminnassa olleilta. Puola kuvataan hyvin, samoin Suomen tunnettu suomettuneisuus tässäkin asiassa (Tiitisen lista)

Karhun syleilyssä

Arto Luukkanen Vapaan pudotuksen Suomi, Tyhjätaskuna karhun syleilyssä (Tammi 2015) kuvaa nyky-Suomea ja nyky-Venäjää ja etsii osin vertailuja historiasta. Kummankin maan poliittisen menon kuvaus on vauhdikasta ja analyysi on puoleensa vetävää. Ukrainan kriisin vivahteista opin tavattomasti uutta

Kirjoittaessaan Suomen talouden ongelmista tekijä osoittaa sen sijaan lukeneensa useimmiten vain nihilististä tai anarkistista tai ammattiliittojen valta-asemaa puolustavaa kirjallisuutta, jonka avulla Suomen talouden pitkää luisua vuoden 2007 jälkeen ei voi ymmärtää. Siksi erityisesti kirjan alussa se ei yllä poliittista propagandaa korkeammalle tasolle

Menneisyyden maisema

Peter Englund Menneisyyden maisema (WSOY 2011, alkuteos 1991) sisältää hauskoja – tai vakavia jos niin haluaa tulkita – historiallisia esseitä 1400-luvulta 1900-luvulle eri aihepiireistä, Moskovan masinoimasta kommunistien vallankumousyrityksestä 1920-luvun Hampurissa viktoriaanisen ajan seksielämään. 

Lainasin kirjan Kaarle XII:n kuolemaa koskevan kirjoituksen vuoksi: hän ei kuollutkaan omien ampumasta luodista Fredrikstenin linnaa piiritettäessä

Esseet ovat selkeitä, nopealukuisia ja useimmat mieleeenpainuvia.

Suomen suunta

Jukka Valtasaari Myrskyn vuodet, Suomen suunta kylmän sodan jälkeen (Otava 2009) on kiinnostava kuvaus ulkoministeriön ja diplomaatin työskentelystä sekä Suomen ulkopolitiikasta oikeastaan koko itsenäisyytemme aikana kohokohtina ETYK-prosessi ja Suomen puheenjohtajuus EU:ssa 2009

Oppikirjastahan tämä kävi minulle, koska se sisältää lukuisia yksityiskohtia joiden läpikäynti muuttuu lopulta puuduttavaksi

Tietorikasta tarinointia, edelleenkin täysin ajankohtaista, mutta lukemiseen kannattaa varata aikaa

Valta ja vallan käyttäjät

Mauno Saari Näkymätön käsi, Kertomus vallasta ja vallan käyttäjistä (Gummerus 2006) kirjaa tuokiokuvia Kansallis-Osake-Pankin loppuvuosista pankkikriisin vuosina 1990 – 1995 pääosissa valtiovarainministeri Iiro Viinanen, pääjohtaja Pertti Voutilainen (Outokumpu ja KOP) ja sivupääosissa pääministeri Esko Aho ja pääjohtaja Jaakko Lassila (KOP) ja muissa rooleissa Pohjolan pääjohtaja Yrjö Niskanen ja Rauma-Repola Oy:n vuorineuvos Tauno Matomäki

Ahon hallituksen aikaiset kähminnät molempien pääpuolueiden Kokoomuksen ja Keskustan sisällä sekä niiden välillä antavat hataran kuvan ylimmän valtiojohtomme päätöksenteosta: hallitus on jatkuvien kaatoyritysten ja lakkouhkien kohteena. Iiro kalvoinen on suuri sankari, Metalliliiton Pehr-Erik Lundh ja Paperiliiton Antero Mäki selkärangattomimmat

Hauskaa, nopeaa luettavaa vakavista vuosista

Idänkaupan lyhyt oppimäärä

Jyrki Koulumies Kaikki ajoi Ladalla, Idänkaupan lyhyt oppimäärä (Siltala 2016) kattaa tuokiokuvia Neuvostoliiton kanssa käydystä kaupasta sotakorvauksista Neuvostoliiton talouden romahtamiseen ja neuvostotaloudesta yleisemminkin. Jutut ja kaskut ovat osaksi aikaisemmin tunnettuja, mutta kertaushan on aina hyväksi. Mitään uutta kirjasessa ei varsinaisesti ole

Kirjoittajalla on paikoin naiivi asenne neuvostotalouden olemukseen: hän kirjoittaa useasti heikosta työmoraalista, kun kyse on tehottomuutta suosivista taloudellisen käyttäytymisen kannusteista, josta siitäkin on useita hauskoja kuvauksia; lopun unelmointi, että clearing -kaupankäynnillä olisi voinut jatkossakin olla jotakin kestävää roolia

Kirjan lukee helposti päivässä: hieman toistoa siellä täällä auttaa lukemaan pari riviä kerralla

Sota 1808 -1809

Martin Hårstedt Suomen sota 1808 -1809 (WSOY 2006) on nuoremman polven ruotsalaisen historioitsijan kirjoittama. Hän on väitellyt sodan huoltotoimintojen historiasta, josta hän tarjoilee mielenkiintoisen perspektiivin. Itse asiassa hän pitää sotilaiden huollon ongelmia sodan kulun keskeisimpänä selittäjänä. Sehän vaati yhteistyötä paikallisväestön kanssa huomattavien logististen ongelmien jonkinlaiseksi ratkaisemiseksi

Kirja valaisee myös Euroopan ja Ruotsin yleispoliittista tilannetta; Ruotsiahan uhkasi itse asiassa kolmen rintaman sota Venäjää, Tanskaa ja Norjaa vastaa. Siksi suuria joukkoja oli jatkuvasti Skånessa ja länsirajalla; Suomen puolustaminen jäi vähäisemmille voimavaroille

Kirja kuvaa myös taisteluja Länsipohjassa 1809, jotka suomalaisten laatimissa historioissa jäävät yleensä suppeammiksi. Talvi 1808-1809 olikin traaginen: lavantauti ja punatauti rokottivat sekä sotaväkeä että Länsipohjan siviiliväestöä

Samoin maaliskuun 1809 vallankaappaus on kerrottu laajasti  ja puoleensa vetävästi

Mainio lisä kaikkiin niihin muistelo- ja historiankirjoihin, joita olen 1808-1809 sodasta lukenut

Patruunat ja heidän päätoimittajansa

Antti Blåfield Loistavat Erkot, Patruunat ja heidän päätoimittajansa (Otava 2014) kertoo Helsingin Sanomien omistajien ja toimituksen keskinäisistä suhteista ja myös toimituksen keskinäisistä kahinoista omistajien henkilökuvan valaisun lisäksi. Lehtitalon kehitys tulee myös kuvatuksi

Kirja on täynnä hauskoja tarinoita, osaksi juorujakin

Hämmästyttävintä oli lukea Aatos Erkon häilähtelevyydestä ja myötäilemisestä Neuvostoliiton edessä 1982 presidentin vaalien alla ja jälkeen. Lännen mieheksihän häntä kuvataan muutoin kuten EU-kansanäänestyksemme alla 1994

Hertta, Leino, Riekki

Heidi Köngäs Hertta (Otava 2015) yrittää inhimillistää päähenkilöä Hertta Kuusista, mutta vain raffinoiden.

Otto Willen tytär Hertta oli sodanjälkeisen Suomen johtava kommunisti julkisuudessa, naimisissa kommunistisen sisäministerin Yrjö Leinon kanssa, mutta oli ollut vankeudessa ennen talvisotaa palattuaan koulutuksesta Moskovasta; jatkosodan aikana Hertta joutui taas kiven taakse turvasäilöön muiden johtavien kommunistien tavoin, paitsi ei Leinon

Roolihahmo Etsivän keskuspoliisin poispotkittu päällikkö Riekki on vapautuneinta ja parasta kerrontaa, toiseksi parasta Leinon kohdalla, mutta Hertan osalta siis eräänlaista tekotaidetta. Ehkä tähän on vaikuttanut se, että Riekistä on ollut vähiten lähdemateriaalia