Neuvostovakoilun romahdus 1933

Martti Backman VAKOOJAT, Vilho Pentikäisen pako ja neuvostovakoilun romahdus 1933 (Gummerus 2017) kertoo Suomen suurimmasta, ilmitulleesta vakoiluskandaalista ja siihen osallistuneiden kohtaloista. Tapaus nousee esille monessa historiakirjassa, mutta sen koko laajuus oli minulle sittenkin täysi yllätys

Reservin luutnantti Pentikäinen oli yleisesikunnan valokuvaaja, joka päivystysvuorollaan toimitti puolustusvoimien salaista materiaalia kuvattavaksi Neuvostoliiton sotilasasiamiehille, myöhemmin kansainvälisesti johdetulle kommunistiselle vakoiluorganisaatiolle. Aineisto käsitti liikekannallepanon toteuttamisohjeet, Kannaksen liinnoituslaitteita, rannikkotykistöasemien pohjapiirroksia, yhteistyötä Viron kanssa sekä filmimateriaalia

Pentikäinen itse onnistui pakenemaan Neuvostoliittoon ennen kuin paljastui. Hänen paikallisorganisaationsa Helsingissä on sangen värikäs, kivikovista kotoisista kommunisteista Michiganista muuttaneeseen matemaatikkoon, joka oli kuitenkin vakoojana amatööri

Kansainvälistä organisaatiota pyörittivät kuitenkin naiset, Hella Wuolijoen sisar Salme Pekkala (o.s. Murrik) Pariisissa ja latvialainen Marija-Emma Schul Helsingissä. Jälkimmäinen on kirjan toinen päähenkilö, joka esiintyi Suomessa kanadalaisella passilla. Vakoojakoulutuksensa hän oli saanut Neuvostoliitossa. Verkoston paljastuminen johti pidätyksiin myös muualla maailmassa

Vapauduttuaan Hämeenlinnan naisvankilasta Etsivä Keskuspoliisi EK luovutti Marija-Emma Schulin saksalaisille, minkä jälkeen hänen vaiheistaan ei ole tietoa. Pentikäinen teki uraa muun muassa Espanjan sisällissodassa ja piirsi karttoja NL:n hyökkäysvalmisteluissa talvisotaa varten. Mutta jatkosodan alussa tie päättyi Stalinin vankileirille, vaikka oli naimisissa O.W. Kuusisen Riikka-tyttären kanssa. - Ellei hän sitten vaihtanut henkilöllisyyttä ja jatkanut vakoojan rooleissa. Huhuthan kertoivat hänen palanneen Helsinkiin valvontakomission jäsenenä

Suomen ja Viron sotilaallinen yhteistyö

Jari Leskinen Veljien valtiosalaisuus, Suomen ja Viron salainen sotilaallinen yhteistyö Neuvostoliiton hyökkäyksen varalle vuosina 1918 - 1940 (WSOY 1999) valaisee monia seikkoja Suomen puolustusvalmisteluista 1920- ja 1930-luvuilla

Kirjan pääteema on tavoite sulkea Suomenlahti rannikkotykistön, miinoitusten ja sukellusveneverkkojen avulla siten, että Neuvostoliiton laivasto pussitettaisiin Kronstadtin laivastotukikohtaan

Ajatusta ajaa Viro, koska tsaarinajan peruja Tallinan edustalla on Naissaaressa ja Aegnan saaressa hyvät rannikkotykit. Suomen yleisesikunta on aluksi kielteinen, kunnes jääkäriupseeri K.M. Wallenius nimitetään yleisesikunnan päälliköksi 1925. Sen jälkeen alkoi tapahtua: Porkkalan Mäkiluotoon rakennetaan linnake, joiden tykkien avulla kyetään hallitsemaan Suomenlahtea yhdessä virolaisten kanssa. Kaiken kruunaa yhteinen salainen komentolinja Suomenlahteen laskettua kaapelia pitkin, jonka avulla molempien rannikoiden tykkitulta kykenee ohjaamaan yksi tulenjohtaja

Kaapeli auttoi jopa talvisodassa neuvostopommikoneiden Virosta lähdön tiedottamisessa Suomeen, koska NL oli silloin Virossa vielä varuskunnissaan. Jatkosodassa kaapeliyhteys auttoi Viron rannikon kuulohavaintopisteiden tietojen toimittamista Suomeen, kun pommituslennot lähtivät Leningradin kaakkoispuolelta

Kirja on erittäin mielenkiintoinen ja suositeltava, vaikka kaikkea en lukenutkaan 1930-luvun käytännön harjoittelusta

Lakeuksien eversti

Vesa Määttä Lakeuksien eversti Matti Laurila, Jääkäristä legendaariseksi talonpoikaispäälliköksi (Ajatus 2010) on tavattoman mielenkiintoisesti kirjoitettu henkilöhistoria Lapuan legendaarisista Lauriloista Länkipohjassa eloonjääneestä juniorista, Taipaleen ja Äyräpään sankarista talvisodassa, mutta jatkosodan alussa vaikeiden henkilösuhteiden vuoksi divisioonansa komentajan ja esikuntapäällikön simputtamasta rykmentin komentajasta

Uskollisena tasavallan presidentti Svinhufvudille Matti Laurila ratkaisi Mäntsälän kapinan. Jo yksinomaan Mäntsälän kapinan vaiheiden kuvauksen vuoksi kirja on lukemisen arvoinen

Suomi puristuksessa

Pekka Visuri Paasikiven Suomi suurvaltojen puristuksessa 1944-1947 (Docendo 2015) on yleisesitys ajasta, mutta sisälsi minulle paljon uutta erityisesti Pariisin rauhansopimuksen osalta, joka oli täysin koordinoitu muiden natsi-Saksan kanssa hyökkäyssotaan lähteneiden maiden rauhansopimusten kanssa; samaten prosessi, jolla rajoitetttin puolustusvoimiemme kokoa sodan jälkeen. Myös Teheranin, Jaltan ja Potsdamin konferenssien sisällöistä on laajat kuvaukset

Kirja on lukijaystävällinen, koska tekstiä ei ole rikottu liiallisin ala- ja loppuviittein, kuten monesti on tapana tämän alan teoksissa. Ehdoton lukunautinto syysiltoina

Pentti Haanpää

Matti Salminen Pentti Haanpään tarina (Into 2013) on kaikinpuolin hämmästyttävä kertomus, joka kumoaa monia aikaisempia arveluihin perustuvia näkemyksiä kansankuvaajan ja humoristin elämästä ja aiheiden lähteistä

Kirjoittajalla on ollut käytössään paljon aikaisemmin tuntematonta tai salassa pidettyä lähdeaineistoa ja hän on myös haastatellut Haanpään sukulaisia ja paikkakuntalaisia Pyhännällä

Alussa Haanpää sai virikkeensä kotoaan, koska Mikko-isä oli Amerikassa ollessaan imenyt sosialismin aatteet, ja kotoa löytyi alan kirjallisuutta. Isä myös piti kauppaa, johon tilasi jatkuvasti kirjallisuutta.- Ja Pentti luki, kirjoitti, teki talon töitä, nousi kuuluisuuteen jo nuorena

Aiheet löytyivät kokemuspiiristä - armeijasta, jätkäsakeista, talvisodassa etulinjasta, jatkosodassa hevosssairaalan varusvarastolta, korttiringeistä, sukulaisilta Amerikasta, paikkakuntalaisilta - ja edelleenkin kotoa, koska Mikko oli paikallispoliitikko, kunnanesimies ja useasti kansanedustajaehdokas - ja myös ahkera kirjoittaja lehtiin

Armeijan vastaisuus, pasifismi ja Kenttä ja kasarmi 1920-luvun lopulla toivat kustantajien saarron; 1930-luvun pulavuosien talonpoikaisandingon kuvaukset jatkoivat "herrojen" vastaisuutta, mutta vasemmistolehdet julkaisivat hänen novellejaan, kunnes suurten kustantamojen portit aukenivat 1940 Korpisotaa -kuvauksella

Haanpää kykeni kuitenkin koko ajan pitämään raha-asiansa erinomaisessa kunnossa - vaikka viina ja korttipeli osansa veivätkin - osin siksi, että Haanpää myi tuotantonsa ensin novelleina lehtiin ja sen jälkeen kirjoina kustantajille

Haanpää hukkui kalastusreissulla syysmyrskyssä 1955 juuri ennen 50-vuotispäiväänsä; lankomies pelastui; molemmat olivat tyhjänneet päivän aikana vähintäin puolitoista pulloa kirkasta ja värillistä - ja tietysti jo edellisiltana oli aloitettu

Korpikirjailijan elämä

Eero Marttinen Ilmari Kianto, Korpikirjailijan elämä (Ajatus 2010) oli mieluisaa kesälukemista kaikilta osin, mutta erityisesti kirjailijan korpiasunnon Turjanlinnan historian osalta. Sama koskee Kainuun köyhälistön kuvaajan monia aviopuolisoja ja vakituisia naisystäviä, joiden määrä oli lopulta yllätys, vaikka naistenmiehenä hänet kuvattiinkin 1950- ja 1960-luvun lehdissä

Myös Kiannon rooli vuoden 1918 sodan kiihottajana oli minulle täysin tuntematon; kirjoittajan mukaan hänen ylilyöntinsä olivat ehkä eräänlainen hyväksynnän haku valkoisilta, koska häntä pidettiin yleisesti sosialistina menestysteostensa, Punaisen viivan ja  Ryysyrannan Joosepin, ja hänen naisasioidensa vuoksi

Kianto vieraili Vienassa jo ennen heimoretkeä, johon hän osallistui; "Suomi suureksi, Viena vapaaksi..." on lähtöisin Ikin kynästä

Kianto syntyi pappisperheeseen, yritti opiskellakin teologiaa, mutta vaihtoi kirjallisuuteen ja venäjän kieleen, opiskellen stipendillä Moskovassakin. Hän kirjoitti kymmeniä teoksia, mutta ei kyennyt koskaan hoitamaan raha-asioitaan kuntoon: menot olivat liian suuret

Stalinin salaiset

Timo Vihavainen, Ohto Manninen, Kimmo Rentola ja Sergei Žuravljov Varjo Suomen yllä – Stalinin salaiset kansiot (Docendo 2017) sisältää Neuvostoliiton korkeimman johdon käsittelemiä Suomea koskevia asiakirjoja vuosilta 1917 – 1964, siis Hruštšovin ajan loppuun asti

Varsin mitättömiäkin asioita Korkea Johtaja otti päätettäväkseen, mutta onhan asiakirjojen joukossa useita hämmästyttäviä paljastuksia, esimerkiksi Gromykon kirje 21.11.1949 Stalinille toimenpiteistä ennen vuoden 1950 presidentinvaaleja tai Kekkosen 1. presidenttikauden alussa Neuvostoliiton tavoite puhdistaa Suojelupoliisi takaisin kommunistivetoiseksi Punaiseksi Valpoksi. Myös aikalaismerkinnät Paasikiven tai Kekkosen päiväkirjoissa ovat joskus hauskoja kuten vedettäessä suurlähettiläs, ”täysi ryssä” Gay Sundström pois Moskovasta

Tekijät ovat lisäksi kirjoittaneet laajat yleiskatsaukset ja puitteet, jotta asiakirjat olisivat paremmin ymmärrettävissä. Kirjan läpikäynti vei lähes koko kesän, mutta tiheällä painetut dokumentit oli silti tutkittava läpikotaisin

Sotavankien matkat

Timo Malmi Äyräpään luutnantti, Sotavankien matka Neuvostoliittoon ja takaisin (Into 2016) rakentuu yksilökohtalojen ympärille palautettujen osalta, mutta kertoo myös kokonaisuuden. Propagandasyystä Neuvostoliitto palautti sotavangit terveemmästä päästä. Palautettujen joukossa oli myös loikkareita, jotka olivat toimineet poliittisina upseereina sotavankileireillä

Kolme neljännestä vangeiksi joutuneista jäi palaamatta. Mitä heille tapahtui ei käy selville muuten kuin rivien välistä: nälkä ja taudit tappoiva eniten, jotkut teloitettiin, joku jäi vapaaehtoisesti

Suomen hallitus yritti useasti 1940-luvun lopussa ja 1950-luvulla saada loputkin vangit palautetuiksi, mutta neuvostobyrokratia oli pyynnöille kuuro; NL tarvitsi orjatyötä - ja Suomen suurlähettiläs Cay Sundström oli enemmän Moskovan kuin Suomen asialla. Sotavankeja palasi pienissä erin tai yksittäin läpi koko 1950-luvun

Yksilökohtalot perustuvat sotavankien muistelmiin, joiden keräämisen käynnisti kapteeni Erkki Aukio, Äyräpään luutnantti. Kirja on sujuvaa ja mukaansa tempaavaa luettavaa ja ehdottomasti lukemisen arvoinen, vaikka kaikkia henkilökuvauksia ei jaksaisikaan lukea

Kirjoittaja toimi Tampereen yliopiston tiedotuspäällikkönä

Kansalliskirjailija

Martti Turtola - Tarja Lappalainen Kansalliskirjailija Juhani Aho (Edico 2011) julkaistiin, kun  Juhani Ahon syntymästä oli kulunut 150 vuotta. Lappalaisen kirjoittama osa I: Tuokiokuvia Juhani Ahon elämästä ja Turtolan osa II:  Juhani Aho lehtimiehenä, poliittisena henkilönä ja yhteiskunnallisena vaikuttajana kertovat kirjoittajien työnjaon

Vaikka Juhani Ahosta on tullut luettua paljon, kirja sisälsi silti paljon uusia, mielenkiintoisia yksityiskohtia hänen elämästään ja aikaansaannoksistaan. Harvinaisen monessa asiassa Aho on Suomessa ollut aloitteentekijä tai ensimmäisten joukossa

Molemmat osat ovat yhtä lukijaystävällisiä. Koska luvut ovat erillisiä tarinoita ja aina ymmärrettävissä sellaisinaan, kirjan lukemisen voi helposti jaksottaa pidemmälle aikavälille, jos samaan aikaan on muutakin luettavaa tai seurattavaa

Käsivarren sota

Mika Kulju Käsivarren sota: lasten ristiretki (Gummerus 2015) kuvaa jatkosotaa seuranneen Lapin sodan yleiskulun ja yksityiskohtaisesti Käsivarren taistelut. "Lasten ristiretki" -nimi syntyi, koska saksalaisia hätistävät suomalaiset olivat nuorimpia ikäluokkia

Teos on kirjoitettu mukaansa tempaavasti ja on suositeltavaa luettavaa kaikille, jotka ovat kiinnostuneita Lapin sodan poliittisesta luonteesta