Rolf Nevanlinnan elämä

Olli Lehto Korkeat maailmat, Rolf Nevanlinnan elämä (Otava 2001) on vaikuttava elämäkerta kansainvälisesti ehkä kuuluisimmasta matemaatikostamme: professori Helsingissä ja Zürichissä, poliitikkokin

Hän oli opiskeluaikanani akateemikkona maamme johtavia vaikuttajia tiede- ja korkeakoulupolitiikassa, kulttuurivaikuttaja laajemminkin, mutta kuitenkin kiistelty persoona, koska hän oli joutunut eroamaan Helsingin yliopiston rehtorin virasta jatkosodan jälkeisissä puhdistuksissa oltuaan mukana SS-miesten värväystoiminnassa ja SS-pataljoonan Suomen yhdystoimiston päällikkönä

Olin aikaisemminkin lukenut lyhyehköjä artikkeleita hänen tieteellisistä saavutuksistaan ja merkityksestään matemaatikkosukupolvien kasvattajana. Poliittisissa yhteyksissä hän tulee vastaan monessa historia- ja muistelokirjassa. Mutta vasta tästä kirjasta avautuu kokonaiskäsitys hänen suuruudestaan

Kun elämäkerrasta on kyse, myös Nevanlinna-Neovius –suvun merkitys historiassamme korostuu unohtamatta Rolf Nevanlinnaa naistenmiehenä ja Sibeliuksen musiikin syvällisenä tuntijana

Akateemikko Olli Lehto toimi Helsingin yliopiston rehtorina ja kanslerina

Isänmaallinen kevät

Aapo Roselius Isänmaallinen kevät, Vapaussotamyytin alkulähteillä (Tammi 2013) kuvaa kuinka toimintansa loppukesällä 1918 jo lähes lopettaneet suojeluskunnat heräsivät uuteen eloon vapaussodan muiston organisaationa ja sen myötä vapaaehtoisena maanpuolustusjärjestönä.

Kaksi kolmannesta kirjan alusta sisältää runsaasti toistoa, erityisesti vapaussotamyytin kerronta ja sen piikittely. Ja epilogi on täysin tarpeeton! 

Fontti on lisäksi tavattoman pieni etten kyennyt "valokuvaamaan" riviä kerralla joten lukemiseen meni enemmän aikaa kuin yleensä tämänluonteisten kirjojen osalta. 

Silti kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen koska se valottaa 1920- ja 1930-lukujen poliittista historiaa

Pohjoinen rintama

Bob Carruthers (toim.): Hitlerin pohjoinen rintama, Saksan armeijan operaatiot Norjassa ja Suomessa 1939-1945 (Minerva 2013) on monessa suhteessa mielenkiintoinen kirja.

Se kertoo ensinnäkin Tanskan ja Norjan valtauksen tapahtumat huhtikuussa 1940, jotka kuitataan useimmisssa lukemissani kirjoissa etupäässä vain maininnalla.

Lisäksi se antaa useimpia suomalaisia historiallisia teoksia tasapainoisemman käsityksen Suomea koskevien tapahtumien taustoista, sekä poliittisista että sotilaallisista, juuri Suomea koskevin osin.

Erityisen mielenkiintoinen jakso oli välirauhan 1940-1941 aikaiset Neuvostoliiton yritykset "Suomen kysymyksen ratkaisemiseksi" sekä Suomen ja Saksan suhteiden suunnanmuutos.

Varsinaisten taisteluoperaatioiden selostuksissa pysytään suurissa linjoissa. Ainoa lukijaa häiritsevä yksityiskohta on Petsamossa, Sallassa ja Uhtualla toimineiden Saksan armeijan yksiköiden numerointi. Niissä ei pysy millään mukana. Parempi keino olisi ollut käyttää aina komentajan nimiä. Silloin olisi muistanut missä ollaan.

Kulttuurin löytöretkeilijä

Aamu Nyström I.K. Inha – Valokuvaaja, kirjailija, kulttuurin löytöretkeilijä (Minerva 2011) kuvaa Konrad Into Nyströmin eli taiteilija I.K. Inhan pääasiassa muuta vähemmälle huomiolle jäänyttä toimintaa kuin valokuvausta, josta hän on tunnettu ensi sijassa

Mutta I.K. Inha on ollut tavattoman tuottelias myös toimittajana, kirjailijana ja suomentajana; Uuden Suomettaren toimittajana hän sai professorin palkkaa, koska hän teki kolmen toimittajan työt; jarruttomalla polkupyörällä hän matkasi Euroopan halki; hänen sekä originelli- että käännösteoksistaan otetaan edelleenkin uusintapainoksia

Kirjan alku on myös I.K. Inhan suvun historiaa; kirjoittaja on Inton Väinö-veljen pojan tytär, suomen kielen lehtori. Nyströmit ovat kulttuurisukua, Inton Usko-veli arkkitehtuurin professori, vaikka isän ammatti oli kruununvouti/henkikirjoittaja

Kirja on uskomattoman mielenkiintoinen ja rikas yksityiskohdissaan, koska pääosa aineistoa on suvun hallussa olevaa, aikaisemmin julkaisematonta. Kuvat ovat kuitenkin pääasiassa I.K. Inhan teoksista

Aamu Nyström lahjoitti testamentissaan osan varoistaan Virroille Into-keskuksen perustamiseksi Killinkosken Wanhaan tehtaaseen. Siellä on juuri avattu I.K. Inhan mansikki-kuvat Pariisin 1900 maailmannäyttelyssä

Nordean vuodet

Hans Dahlborg Vastuun ihana taakka. Vuoteni Nordean johtajana 1991-2011 (WSOY 2016, alkuteos 2014) on kerrassaan loistava muistelmateos. 

Pääteema on Dahlborgin johtamisfilosfia erotukseksi päälliköimisestä, management'stä. Mutta luonnollisesti se on myös tavattoman tietorikas Nordbankenista, MeritaNordbankenin synnystä ja lopulta pohjoismaalaisesta Nordeasta sekä 1990-luvun alun pankkikriistä samoin kuin 2007 alkaneesta maailmanlaajuisesta finanssikriistä. 

Ruotsissa puolueet eivät pelanneet omaan pussiinsa 1992 ratkaistaakseen pankkikriisin toisin kuin Suomessa puolueet tekivät vuoden 1995 eduskuntavaaleihin saakka

Kirja kuvaa myös tekijän elämänfilosofiaa ja harrastuspiiriä monine luottamustoimineen

Karjala

Petri Minkkinen Karjala Suomen ja Venäjän välisissä suhteissa (Karjalan Kuvalehti 2012) on tyhjentävä Karjalan historia esihistorialliselta  ajalta läpi Ruotsin ja Venäjän vallan Neuvostoliiton romahdukseen ja sen jälkeisiin vuosiin. Loppuosan anti on Karjalan palautuskeskustelu, edut ja haitat Suomelle, mutta teksti on jokseenkin ponnetonta.
Kirjan rikkaus on monissa yksityiskohdissa, kuten Neuvostoliiton USA:lta ja Iso-Britannialta saamassa avussa toisen maailmansodan aikana (ss. 146-7); Sotka-tankkikin oli amerikkalaisen Christie-tankin muunnos. Myös karttakuvat ovat poikkeuksellisen informatiivisia

Tartarien maa

Johannes de Plano Carpini Mongolien historia, Matka tartarien maahan vuosina 1245-1247  (Gaudeamus 2003) on paavin lähettilään matkakuvaus todella dokumentoidusta matkasta Lyonista Keski-Euroopan ja Venäjän kautta Mongolian Karakorumiin 50 vuotta ennen Marco Poloa, joka puolestaan voi perustua toisen käden tietoihin. Matkan päätapahtuma on Tšingis-kaanin pojanpojan Güyükin kruunaaminen suurkaaniksi.

Tartarit ovat tataareja. Varsinainen matkakertomus on vain osa kirjaa; pääosa kuvaa mongolien tapoja ja historiaa

Kirja oli mainiota matkalukemista

Päivälehden muisto

Eero Erkko et al. Päivälehden muisto 1889 – 1929 (Helsingin Sanomat 1929) sisältää tavattoman mielenkiintoisia muisteloita lehden syntyajoilta. Kirjoittajia on kaikkiaan 20, useimmat toimittajia tai avustajia, Juhani Ahosta ja Eino Leinosta Tekla Hultiniin

Uuden Suomettaren kilpailijan perustajat olivat kaikki alle kolmekymppisiä perheettömiä miehiä, jotka pyörittivät lehteä nuorsuomalaisen aatteen palosta, alussa vekselivetoisesti, mutta kahdeksas vuosi oli jo voitollinen

Dramaattisin on Maissi Erkon kuvaus Eero Erkon pidättämisestä ja perheen maastakarkoituksesta. Kaarlo Castrén valottaa myös 1920-luvun sisäpoliittista tilannetta. Myöhemmän vakuutusjohtajan W.A. Lavoniuksen kirjoitus valottaa lehden perspektiiviä

Itärajan varjossa

Yrjö Kaukiainen ja Jouko Nurmiainen (toim.) Karjala itärajan varjossa, Viipurin läänin historia VI (Karjalan Kirjapaino 2010) sisältää Suomen itsenäistymisestä julkaisuvuoteen kattavan ajanjakson. Kirjoittajia on kaikkiaan kuusi

Maailman sotien aikaisen ja välisen ajan lisäksi kirja käsittelee evakkojen taivalta ja Karjalan instituutioiden asemaa tynkä-Suomessa. 

Myös luovutetun Karjalan historia Neuvostoliiton hallinnassa kerrotaan, mikä onkin kirjan mielenkiintoisimpia aiheita. Kirjasta ilmeneekin että parempi nimitys olisi "ryöstösodalla" kiristetty Karjala, koska alueen vesivoimalat olivat huomattava lisä Leningradin sähköhuoltoon, samoin alueen teollisuus koko Neuvostoliiton puunjalostusteollisuuteen

Teos on lukupakettina laaja, yli 500 kaksipalstaista sivua. Mutta kaikkia yksityiskohtiahan ei tarvitse lukea, ei vallankaan uudestaan jos niiden sisällöt ovat tuttuja

Vantaan kaupungin juuret

Aulikki Litzen - Jukka Vuori Helsingin maalaiskunnan historia. 1865-1945: Kunnallishallinnon uudistuksesta suureen alueluovutukseen. Vantaan kaupungin juuret (Vantaan kaupunki 1997) oli välillä tavattoman mielenkiintoista luettavaa, mutta paikoin puisevaakin. 

Mielenkiintoisinta oli ehkä kunnallisen päätöksenteon kehitys. Monissa suurissa asioissa vitkastelu on ollut tavallisinta; kansakoululaitoskin on käynnistynyt melkein yksinomaan yksityisen aloitteellisuuden pohjalta ja yksityisin varoin Helsingin pitäjässä

Hämmästyttävän sekasortoiset ovat olot olleet 1917