Jouko Räty Paula kahdessa Karjalassa (Kalevalaisten Naisten Liitto 1999) kertoo Paula Klemolan ja hänen sukunsa tarinan: kotikylä Kuujärvi Itä-Karjalan lyydiläisalueella eli Aunuksen itäpuolella; jatkosodassa kylä suomalaisten hallussa; vetäytymisvaiheessa siirtyminen Suomeen, perheen perustaminen Kuujärven valistuspäällikön Heikki Klemolan kanssa; lopulta Ilomantsissa kirjakauppias ja Runonlaulajan Pirtin hengen ja toiminnan luoja sekä aitokarjalainen esiintyjä; eläkkeellä hyväntekeväisyyttä Venäjän Karjalan hyväksi
Kirja on ollut tähtäimessäni ilmestymisestä lähtien koska halusin perehtyä lyydiläisyyteen ja siihen, millaiseksi hän koki jatkosodan ja sen jälkeisen ajan; pelko että valvontakomissio ja punainen Valpo olisi jonain yönä noutanut hänet oli koko ajan olemassa
Lopulta kirja on huikea tarina vaikka alussa lukeminen kangertelee koska suvun esittelyssä ei tahdo pysyä mukana
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Aunus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Aunus. Näytä kaikki tekstit
maanantai 2. syyskuuta 2019
Paula Klemola
Tunnisteet:
Aunus,
Heikki Klemola,
Ilomantsi,
Itä-Karjala,
jatkosota,
Jouko Räty,
Karjala,
Kuujärvi,
lyydiläiset,
Paula Klemola,
punainen Valpo,
Runonlaulajan Pirtti,
valvontakomissio
tiistai 5. elokuuta 2014
Aatteellinen heimotyö
Toivo Nygård ”Suur-Suomi vai lähiheimolaisten auttaminen, Aatteellinen
heimotyö itsenäisessä Suomessa” (Otava 1978) on professorin akateeminen
väitöskirja, mutta silti sujuvalukuinen, vaikka sisältää luonnollisesti
valtaisan määrän mielenkiintoisia yksityiskohtia.
Suur-Suomi –sanontaa käytti
ensimmäisenä Carl Edvard Aspelund vuonna 1848 innoituksenaan M.A. Castrenin tutkimukset.
Heimotyö alkoi jo autonomian aikana ja oli yliopiston opettajien innoittamaa,
mutta toimeenpanijoina etupäässä ylioppilaat; Suur-Suomen ajajat ovat luonnollisesti toinen valtateema.
Suomeen saapuneiden pakolaisten
määrä Vienasta, Aunuksesta ja Inkeristä 1920-luvun alkupuolella on loppujen
lopuksi ollut hämmästyttävän suuri, ja heidän auttamisensa on ollut yksi
keskeinen osa heimotyötä. Valtaisa on myös niiden järjestöjen määrä, jotka
heimotyötä ovat tehneet, siis edistäneet heimoromanttisia pyrintöjä Suomessa ja
auttaneet heimokansoja kulttuurinsa ja sivistyksensä vahvistamisessa.
Kirjan lopussa on
yhteenveto heimotyön saavutuksista: ei mitään konkreettista sen paremmin
Länsipohjassa, Ruijassa, Vienassa, Aunuksessa kuin Inkerissäkään, vaikka
hämmästyttävän paljon aktivistit ovat saaneet julki artikkeleita asiastaan myös
kansainvälisissä lehdissä.
Opin kirjasta paljon,
vaikka suurinta osaa yksityiskohdista on mahdoton muistaa; nimet ovat osittain
tuttuja muista yhteyksistä, osittain uusia. Kirjallisuusluettelon mukaan
aihepiiristä on julkaistu hämmästyttävän monia tutkimuksia.
Tunnisteet:
Aunus,
Carl Edvard Aspelund,
heimotyö,
Inkeri,
Länsipohja,
Ruija,
Suur-Suomi,
Toivo Nygård,
Viena
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)