Ihmisluovutukset Neuvostoliittoon 1944 – 1955

Juha Pohjonen Valvontakomission uhrit, Ihmisluovutukset Neuvostoliittoon 1944 – 1955 (HAI 2011) kertoo Suomen armeijassa taistelleiden inkeriläisten ja karjalaisten mutta myös virolaisten luovutusten taustat. Luovutettuihin kuului myös muiden maiden kansalaisia.

On mielenkiintoista, kuinka monta vuotta sodan jälkeen sotavangit saattoivat piileskellä Suomessa, paikallisten asukkaiden tuen turvin tietenkin. He paljastuivat yleensä vasta ilmiantojen vuoksi.

On oikeastaan järkyttävää lukea, kuinka heikko Suomen kansainvälinen asema oli sodan jälkeen.

Teheranin konferenssissa marras- ja joulukuun vaihteessa 1943 Churchill ja Roosevelt antoivat Stalinille lähestulkoon vapaat kädet Suomen suhteen. Iso-Britannia oli liittoutuneiden valvontakomissiossa pelkkä statisti. Siksi Neuvostoliitto saattoi tulkita rauhansopimusten 1944 ja 1947 luovutuspykäliä mielivaltaisesti: luovutetuilla ei ollut oikeuksia, olivatpa he mitä kansallisuutta tahansa kuten hollantilaisia.

Pekka Kauppala Paluu vankileirien teille: Suomesta Neuvostoliittoon luovutettujen kohtalo 1940 -1955 (Gummerus 2011) keskittyy kuvaamaa luovutettujen kohtaloja tarkemmin. Kun olin lukenut sen ehkä noin kolme vuotta sitten, Pohjosen kirja ei tuntunut kertaukselta.

Viikinkien Idäntien varrella

Pentti Viita Viikinkiaika Kalevalan kertomana (BSV Kirja 2005) on virikkeellistä ja sujuvaa luettavaa, melkein yhdeltä istumalta, koska sivuja on vain noin 80.

Kalevalan Pohjola on Viidan tulkitsemana idän viikinkien eli varjagien Idäntien satama; Sampo on turkiskauppa, koska ryöstössä rikkoutuneen Sammon muruset jauhoivat vaurautta myös Kalevalaan eikä ainoastaan Pohjolalle. Viita perustelee näkemyksensä varsin eli ”ihan” vakuuttavasti.

Valtiotieteiden tohtori Viita on tunnettu myös kauppa-ja teollisuusministeriön entisenä virkamiehenä, joka usein otti kantaa moniin talouspoliittisiin kysymyksiin.

Historia tieteenä

Heikki Ylikangas Mitä on historia ja millaista sen tutkiminen (Art House 2015) on kirjoitettu erinomaisen sujuvasti, painottaen tietysti Ylikankaan omia kortteja. 

Se ei kuitenkaan häiritse, vaan kirja on mitä suositeltavinta, avartavaa luettavaa. Erityisen nautinnollista luulisin sen olevan kaikille, jotka ovat tai ovat olleet tekemisissä tieteellisen tutkimuksen kanssa muilla tieteenaloilla 

Nimenomaan historian tutkimuksesta kiinnostunut lukee varmaan myös tekijältään keskeneräiseksi jääneen, toisen maailmansodan aikaisen kirjan Marc Bloch Historian puolustus (Artemis 2003).