Juha Pohjonen Valvontakomission uhrit, Ihmisluovutukset Neuvostoliittoon 1944 – 1955 (HAI 2011) kertoo Suomen armeijassa taistelleiden inkeriläisten ja karjalaisten mutta myös virolaisten luovutusten taustat. Luovutettuihin kuului myös muiden maiden kansalaisia.
On mielenkiintoista, kuinka monta vuotta sodan jälkeen sotavangit saattoivat piileskellä Suomessa, paikallisten asukkaiden tuen turvin tietenkin. He paljastuivat yleensä vasta ilmiantojen vuoksi.
On oikeastaan
järkyttävää lukea, kuinka heikko Suomen kansainvälinen asema oli sodan jälkeen.
Teheranin konferenssissa
marras- ja joulukuun vaihteessa 1943 Churchill ja Roosevelt antoivat Stalinille
lähestulkoon vapaat kädet Suomen suhteen. Iso-Britannia oli liittoutuneiden
valvontakomissiossa pelkkä statisti. Siksi Neuvostoliitto saattoi tulkita
rauhansopimusten 1944 ja 1947 luovutuspykäliä mielivaltaisesti: luovutetuilla
ei ollut oikeuksia, olivatpa he mitä kansallisuutta tahansa kuten
hollantilaisia.
Pekka Kauppala Paluu vankileirien teille: Suomesta Neuvostoliittoon luovutettujen kohtalo 1940 -1955 (Gummerus 2011) keskittyy kuvaamaa luovutettujen kohtaloja tarkemmin. Kun olin lukenut sen ehkä noin kolme vuotta sitten, Pohjosen kirja ei tuntunut kertaukselta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti