Suomalaista suhdetoimintaa (!)

Heikki Saari Kotiryssät, Suomalaista suhdetoimintaa neuvostoaikaan (Minerva 2014) on ilmiötä mieluummin kaunisteleva kuin kritikoiva, koska kirja rakentuu pääasiassa ensimmäisen poliittisten broilereiden sukupolven haastatteluihin. Alkujohdannoksi ja siteeksi tekijä lainaa ilmiöstä myös aikaisemmin kirjoitettua. Sen takia kirja tarjoaa vähän uutta. Ehkä eniten sen suhteen, kuinka pienissä asioissa ja kuinka tavattoman alhaisella poliittisen hierarkian tasolla ”Moskovan mielipide” piti varmistaa.

Suomettumisen ilot ja murheet

Tauno Tiusanen Narutettu sukupolvi, Suomettumisen ilot ja murheet (Edita Kleio 2011) kertoo neuvostovastaiseksi leimatun idänkaupan asiantuntijan ja myöhemmän talousjärjestelmiä vertailevan taloustieteen professorin (Glasgow) kokemuksista suomettuneessa Suomessa.

Aikaisemminkin olen Tiusaselta lukenut saman sisältöisen kirjan, vaan hyvin vähän tässä tuntui olevan kertausta, enemmänkin asioiden syventämistä. Tämä on ehkä myös tieteelliseksi omahistoriaksi, kun muiden muassa se sisältää katsauksen eurokommunismista, marxilaisten esittämästä kritiikistä kommunistisia ja/tai sosialistisia talouksia kohtaan ja kun se selittää, mitä vertaileva taloustiede tarkoittaa.

Suomettumistaan jälkikäteen puolustelleet älymystöprofessorit historiassa, sosiologiassa, tiedotusopissa ja sosiaalipolitiikassa Tiusanen rusikoi rautaisella logiikalla ja asioiden ylivertaisella hallinnallaan.

Kerrassaan mainiota luettavaa

Haasteelliset naapurisuhteet 1990 – 2010

Esko Salminen ”Suomettumisen uusin aalto, Suomen haastavat naapurisuhteet 1990 - 2010” (Minerva 2011) perustuu Suomen ja ulkomaisten lehtien sisältöanalyyseihin. Vertailuksi suhteessamme Venäjään tekijä tarjoaa lukua Viron ihme: Miehityksen ja unohduksen alta ”vapautumisen malliksi”.

Salminen lainaa virolaisten historioitsijoiden Lauri Vahtren ja Mart Laarin kritiikkiä mm. Erkki Liikasta ja Tarja Halosta kohtaan ss. 284- 285; edellinen kannatti monien samoin ajattelevien tavoin Neuvostoliiton arvostelun kieltämistä lailla ja jälkimmäinen toimi itäblokin miehitysrajojen tunnustamista vaativassa komiteassa; Laar: ”olkaa rauhassa, mutta älkää esiintykö enää arvojohtajina. Mikään ei ole pahempaa kuin tekopyhyys.”

Kirja on oiva lähialueidemme tapahtumien kertaus viimeisen 25 vuoden ajalta, mutta myös erittäin ajankohtainen, koska siinä jo dokumentoidaan viimeaikaisten Krimin ja Ukrainan tapahtumien alkutahdit.

Esko Salminen on edesmennyt professori Tampereen yliopistossa, tiedotusopin laitoksen kolmas pyörä.