YYA-Suomen Ehrnrooth

Riku Keski-Rauska Yksinäinen Ehrnrooth, Georg C. Ehrnrooth YYA-Suomen puristuksessa (Otava 2015) on hieno elämäkerta sodanjälkeisten poliitikkojemme toiseksi kiistellyimmästä Urho Kekkosen jälkeen. 

Georg C. leimattiin julkisesti YLEssä ja lehdistössä äärioikeistolaiseksi, vaikka kannatti eduskunnan vallan lisäämistä ja presidentin vallan kaventamista (nykyinen perustuslakimme vastaa Georg C:n esityksiä), vähemmistöjen perustuslaillista suojaa, sananvapautta ja kansalaisoikeuksia, ja neuvostovastaiseksi, kun hän kritisoi Kekkosen monopolisoimaa ulkopolitiikan hoitoa (vaikka ei asettanut hyviä naapuruussuhteita kyseenalaiseksi) ja vastusti Kekkosen uudelleenvalintaa poikkeuslailla.

Ristiriitainen persoona hän oli, mikä tulee kirjassa hyvin luonnehdituksi.

Mutta hänen syntinsä oli olla mielistelemättä Kekkosta ja Neuvostoliittoa ja olla tiukasti perustuslaillisella linjalla ja kertoa totuus liian aikaisin.

Kunnon maineenpalautusta hän ei koskaan saanut, vaikka hän oli ainoita poliitikkojamme, jonka ei tarvinnut kääntää takkiaan.

Kirja on yksityiskohdiltaan ja myös eri ajanjaksojen kokonaisarvioiden osalta harvinaisen mielenkiintoista luettavaa. Nehän eivät läheskään kaikki olleet mediassa oikein kuvattuina, etupäässä suoranaisesti vääristeltyinä. Lisäksi en ollut läheskään kaikkina vuosina seurannut poliittista teatteriamme yksityiskohtaisesti, koska olen ollut ulkomailla tai tehnyt 60 -100 tuntisia työviikkoja.

Suomettumisen ilot ja murheet

Tauno Tiusanen Narutettu sukupolvi, Suomettumisen ilot ja murheet (Edita Kleio 2011) kertoo neuvostovastaiseksi leimatun idänkaupan asiantuntijan ja myöhemmän talousjärjestelmiä vertailevan taloustieteen professorin (Glasgow) kokemuksista suomettuneessa Suomessa.

Aikaisemminkin olen Tiusaselta lukenut saman sisältöisen kirjan, vaan hyvin vähän tässä tuntui olevan kertausta, enemmänkin asioiden syventämistä. Tämä on ehkä myös tieteelliseksi omahistoriaksi, kun muiden muassa se sisältää katsauksen eurokommunismista, marxilaisten esittämästä kritiikistä kommunistisia ja/tai sosialistisia talouksia kohtaan ja kun se selittää, mitä vertaileva taloustiede tarkoittaa.

Suomettumistaan jälkikäteen puolustelleet älymystöprofessorit historiassa, sosiologiassa, tiedotusopissa ja sosiaalipolitiikassa Tiusanen rusikoi rautaisella logiikalla ja asioiden ylivertaisella hallinnallaan.

Kerrassaan mainiota luettavaa