Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tarja Halonen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tarja Halonen. Näytä kaikki tekstit

lauantai 20. joulukuuta 2014

Haasteelliset naapurisuhteet 1990 – 2010

Esko Salminen ”Suomettumisen uusin aalto, Suomen haastavat naapurisuhteet 1990 - 2010” (Minerva 2011) perustuu Suomen ja ulkomaisten lehtien sisältöanalyyseihin. Vertailuksi suhteessamme Venäjään tekijä tarjoaa lukua Viron ihme: Miehityksen ja unohduksen alta ”vapautumisen malliksi”.

Salminen lainaa virolaisten historioitsijoiden Lauri Vahtren ja Mart Laarin kritiikkiä mm. Erkki Liikasta ja Tarja Halosta kohtaan ss. 284- 285; edellinen kannatti monien samoin ajattelevien tavoin Neuvostoliiton arvostelun kieltämistä lailla ja jälkimmäinen toimi itäblokin miehitysrajojen tunnustamista vaativassa komiteassa; Laar: ”olkaa rauhassa, mutta älkää esiintykö enää arvojohtajina. Mikään ei ole pahempaa kuin tekopyhyys.”
Kirja on oiva lähialueidemme tapahtumien kertaus viimeisen 25 vuoden ajalta, mutta myös erittäin ajankohtainen, koska siinä jo dokumentoidaan viimeaikaisten Krimin ja Ukrainan tapahtumien alkutahdit.

Esko Salminen on edesmennyt professori Tampereen yliopistossa, tiedotusopin laitoksen kolmas pyörä.

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Luonnon laki

Laihaa luettavaa oli välipäivinä Kari Hotakaisen vakava koijaritarina Luonnon laki (Siltala 2013) verrattuna etupäässä lukemiini historia- tai muistelmakirjoihin.

Kirjailija taitaa olla vanhinta v-ikäluokkaa, enkä nyt tarkoita Jan Boklövin V:tä, kun hän v-lla yrittää terästää tekstiään. Samaahan näkee joskus teatteriesityksissä, kun näytelmä on kriitikoiden mukaan tuotu tämän päivän puitteisiin, kontekstiin kuten hienosti sanotaan.

Jääkö kirjasta mitään pysyvästi mieleen vai unohtuuko sen sisältö kuten Tarzan- tai Maria Langin kirjojen, joita tulin lukeneeksi kouluaikoina? Voi olla että muistan Luonnon laista sen halosmaisen ideologisen virityksen, valtiojohtoisen hyvinvoinnin.