Laihaa luettavaa oli
välipäivinä Kari Hotakaisen vakava koijaritarina Luonnon laki (Siltala 2013) verrattuna etupäässä lukemiini
historia- tai muistelmakirjoihin.
Kirjailija taitaa olla
vanhinta v-ikäluokkaa, enkä nyt tarkoita Jan Boklövin V:tä, kun hän v-lla yrittää
terästää tekstiään. Samaahan näkee joskus teatteriesityksissä, kun näytelmä on
kriitikoiden mukaan tuotu tämän päivän puitteisiin, kontekstiin kuten
hienosti sanotaan.
Jääkö kirjasta mitään
pysyvästi mieleen vai unohtuuko sen sisältö kuten Tarzan- tai Maria Langin
kirjojen, joita tulin lukeneeksi kouluaikoina? Voi olla että muistan Luonnon
laista sen halosmaisen ideologisen virityksen, valtiojohtoisen hyvinvoinnin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti