Hannu Rautkallio Mannerheim vai Stalin, Yhdysvallat ja Suomen
selviytyminen 1939-1944 (Otava 2014) sisältää häkellyttäviä yksityiskohtia
Suomen ja USA:n keskinäisitä suhteista sotavuosina. Kirja perustuu julkitulleisiin amerikkalaisiin arkistolähteisiin.
Yhdysvaltain ulko-
ja valtiovarainministeriöissä on valtaisa määrä Neuvostoliiton sympatisoijia ja
vakoojia, jotka pitävät Suomen taisteluja turhina ja Neuvostoliiton aloittamaa
sotaa oikeutettuna. Tasavallan presidentti Risto Rytillä on kuitenkin salaiset suorat yhteydet
presidentti Rooseveltiin omia tiedustelukanaviaan pitkin.
Takinkääntäjä kansanedustaja
Kekkonenkin, joka käytti jatkosodan alussa Pekka Peitsenä niin halveeraavaa
kieltä vihollisesta että Berliinin lähettiläämme T.M. Kivimäkikin ärähti (ks. s. 43, Kauko Kare Tähän on tultu, 1967),
neuvoo kirjeissään Rytiä 1944 alussa ottamaan yhteyttä Yhdysvaltoihin sodan
lopettamiseksi tietämättä Rytin Yhdysvalloista saamista ohjeista.
Kun USA lopulta katkaisee diplomaattisuhteet Rytin solmittua ulkoministeri von Ribbentroppin
kanssa liittosopimuksen, USA:n tiedustelu jatkaa Suomessa kuten mitään ei olisi
tapahtunutkaan. Itse asiassa Yhdysvaltain lähetystön päällikköä ei ole enää häiritsemässä.
Tiedustelu hyödyttää luonnollisesti molempia osapuolia: suomalaiset tiedustelumiehet
paljastavat saksalaisten ja japanilaisten joukkojen sijoitukset
amerikkalaisille.
Löyhäsuinen J.K. Paasikivi paljastaa mm. Moskovasta kauko-ohjatulle amerikkalaiselle toimittajalle Suomen salaisuuksia.
Loistava kirja,
mutta ei tietenkään sujuvalukuinen, koska yksityiskohtia on tavattoman paljon
ja mielenkiintoisia loppuviitteitäkin kannattaa lukea
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti