Sotamarsalkka Sandels

Robert Brantberg SANDELS, Sotamarsalkka ja suurmies Johan August Sandelsin elämäkerta (Readme.fi 2015) on mehevillä jutuilla höystetty kirja, ei ainoastaan Ruotsin historiasta ennen ja jälkeen Suomen Sodan 1808 - 1809, vaan myös Napoleonin sodista ja Norjasta 1800-luvun alkuvuosikymmeninä.

Suomessa Sandels tunnetaan kyvykkäänä rintamaeverstinä, mutta hän yleni kenraalimajuriksi jo ennen Suomen Sodan loppua, ja ollessaan Norjan käskynhaltija hänet ylennettiin sotamarsalkaksi, arvo johon Pohjoismaissa myöhemmin vain Mannerheim on ylennetty.

Myös muut Suomen Sodan kuulut rintamaupseerit ja tapahtumat tulevat kirjassa kuvatuiksi kuten Georg von Döbeln Uumajan torilla kotiuttamassa suomalaisjoukkoja – ja Jean Baptiste Bernadotte.

Teos on helppoa luettavaa, jossa minulle oli paljon uusia yksityiskohtia Suomen Sodan jälkeisten vuosien historiasta sekä Sandelsista.

Kustaa II Aadolf

Mirkka Lappalainen Pohjolan Leijona, Kustaa II Aadolf ja Suomi 1611-1632 (Siltala 2014) on tavattoman lukijaystävällisesti kirjoitettu kirja 1600-luvun alkupuolen historiastamme, samaa sarjaa kuin aikaisemmin kirjoittajalta lukemani Susimessu (2009), joka kertoo Nuijasodan eli Ruotsin sisällissodan ajasta ja jolle tämä teos on oikeastaan jatkoa, ja Maailman painavin raha.

Kirjasta ikäihminenkin oppii paljon uutta Itämeren alueen voimatasapainon syistä: Liivinmaan sota Puolan ja Ruotsin välillä eli Ruotsin vallanperimyssota, ja 30-vuotinen sota; Ruotsin keskitetyn hallintojärjestelmän synty Axel Oxenstiernan toimesta. Kirja on todella nopealukuinen.

Riian getosta Länsi-Berliiniin

René Nyberg Viimeinen juna Moskovaan (Siltala 2015) kertoo kirjoittajan äidin Fannyn juutalaisesta Tokazier-suvusta Helsingissä, kirjoittajan isästä urheilujohtaja Bruno Nybergistä ja erityisesti Fannyn Riiassa asuneen serkun perheestä. 

Kirjan otsikko tarkoittaa perheen onnekasta pelastautumista kesäkuun 1941 lopun saksalaismiehitykseltä, jolloin Riian juutalaisia tuhottiin ampumalla heti miehityksen jälkeen toreilla ja panemalla heidät marssimaan kaupungista ulos ja ampumalla maantielle: 95000:sta selvisi hengissä 5000.

Opin kirjasta tavattoman paljon Baltian juutalaisten historiaa. Riiassa olin kerran kysynyt oppaalta, missä täällä oli getto. Vastausta en saanut, mutta nyt tiedän.

Koskettavan sukutarinan päähenkilöt Moskovan juna vie lopulta Kazakstaniin, mutta pääsevät muuttamaan takaisin Riikaan, josta he muuttavat Israeliin 1971, mutta lopulta Länsi-Berliiniin!

Lukukokemuksena kirja oli parhaimmasta päästä

Mannerheim, Wahlroos ja Kuningas

Esko Seppänen Mistä Suomi vaikenee? (Into 2016) kuvaa aluksi värikkäästi NATO-lähentymistämme hakien perspektiiviä Mannerheimista ja Vapaussodasta lähtien; taustalla oleva Saksan ja Venäjän keskinäinen voimatasapaino jää yllättävän heikolle kommentoinnille.

Kirjan parasta antia on seikkaperäinen EU-asioiden kartoitus: jännitteet liittovaltion ja valtioliiton kannattajien välillä; EU-instituutioiden ja tuomioistuinten keskinäinen vallanjako; Suomen poliitikkojen aikaansaannokset ja aikaansaamattomuudet. Seppäsen peruskysymyksenä voi pitää kysymystä demokratian hukkumisesta EU-byrokratian rattaissa. EU:n nykytilan kommentointi ei kuitenkaan ulotu brittien erohaikailujen kritiikkiin.

Loppuosassa Seppänen päivittää vanhan listansa Suomen suurituloisimmista viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Henkilötarinat rikkaimpien kuten Wahlroosin ja Kuninkaan rikastumisista ja koilailuista ovat jälleen mehukasta luettavaa, pääministeri Sipilää ja verotusta unohtamatta. 

Kannattaa tutustua