Jegor Gaidar Imperiumin
tuho, Oppitunteja tämän päivän Venäjälle (Verbatum 2014, alkuteos 2006) on 1990-luvun
alussa Venäjän markkinatalouteen johtaneen talousministerin testamentti
Venäläiseen tyyliin se on lukuisissa yksityiskohdissaan
puuduttavaa luettavaa, mutta niitähän voi silmäillen hyppiä yli. Luettavuuteen
vaikuttaa myös suomenkielisen käännöksen heikkoudet erityisesti teoksen
alkupuolella: kyllä Suomen kielessäkin on sanajärjestyksellä, sijamuodoilla ja
välimerkeillä merkitys luetun ymmärrettävyyden kannalta
Alussa tekijä kertaa yhdenmukaisuuksia Neuvostoliittoa
(NL) aikaisempien imperiumien tuhoissa ja korostaa imperiuminjälkeisen
syndrooman merkitystä myös tämän päivän Venäjän politiikassa
Yksi pääteemoista on luonnonvaroista rikkaan,
maailmantalouteen integroituneen talouden perusepävakaus, koska luonnonvarojen
maailmanmarkkinahinnat vaihtelevat ennustamattomasti.
Silti Gaidar ei päädy johtopäätökseen, että öljyn
maailmanmarkkinahinnan lasku 1985-1986 olisi ollut syy NL:n romahdukseen, vaan
syy oli 1928-1929 Josef Stalinin omaksumassa komentotaloudessa, jonka virheet kumuloituivat lopussa räjähtävän uran mukaisesti
Vaikka romahdus tapahtui lopulta nopeasti, kirjaa
lukiessa hämmästyttää silti, kuinka ymmärtämätön NL:n johto on ilmiselvän kriisin
keskellä siitä, mistä kriisissä on todella kyse: käskyjä lähtee jatkuvasti aina
pienemmistä ja pienemmistä asioista, mutta lopulta nekin muuttuvat vain
toivomuksiksi
Nykynuoriso tuskin kiinnostuu kirjasta, mutta poliittisesta historiasta, taloushistoriasta, sosialismin historiasta ja Venäjän historiasta
kiinnostuneelle vanhemmalle polvi se on oivaa kertausta ja
Mutta kannusteiden talousopin (incentive economics) kannalta kirja on suositeltavaa luettavaa nuorisollekin:
taloudellisten katastrofien taustalla ovat aina käyttäytymiskannusteet;
tarvitaan vain shokki, joka laukaisee romahduksen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti