Samu Nyström Helsinki
1914-1918, Toivon, pelon ja sekasorron vuodet (Minerva 2013) kertoo
helsinkiläisten elämästä ensimmäisen maailmansodan aikaisina vuosina, mistä
tärkein teema on jatkuva ruokapula ja kuinka se kartetaan sekä viranomais- että
yksilötason toimin
Alkuosa vaikuttaa jäsentymättömältä, aiheita selataan edestakaisin,
mutta päästyään Venäjän maaliskuun 1917 vallankumouksen aikaisiin ja jälkeisiin
tapahtumiin kerronta jäntevöityy
Koko vuosi 1917 on ollut sekasortoinen,
kuten aikaisemminkin
luetuista on käynyt ilmi, mutta silti tietty järjestys on säilynyt eikä ole
päädytty täydelliseen hulinointiin, ”svoboodaan”
Kirja on suositeltavaa luettavaa jokaiselle joka haluaisi
lähestulkoon kaikessa lisää julkista säätelyä ja säännöstelyä: jo käytettyjen elintarvikkeiden
säännöstelykorttien hävitys tuottaa ongelmia, puhumattakaan että säännöstely
vaatii säännöstelykonttorien ja –toimikuntien lisäksi tarkastuskonttoreiden
perustamista. Veljessodan aikana kansanvaltuuskunta päättääkin luopua kokonaan
säännöstelystä saadakseen ruokaa markkinoille
Kirjan mukaan aikalaiset käyttivät nimenomaan termiä veljessota vuoden 1918 sodasta. Kirja onkin oiva mikrotason lisä vuoden 1918 tapahtumien kuvauksiin
