Laura Kolbe “Yläluokka – olemisen sietämätön vaikeus” (Kirjapaja
2014) jää ohueksi eliitin kuvaukseksi, ehkä syystä että kirjoittaja kuvailee
pinnallisesti lähestulkoon kaikkia mieleen tulevia nykyajan yläluokkaisia
ilmiöitä, jotka yleensä ovat jo varsin tunnettuja.
Siinä mielessä professori Kolbe on perinteisen yläluokkainen, että hän ei kirjoita rälssitetyn työn eliitistä, suurteollisuuden pääluottamusmiehistä eikä paperikoneenhoitajista, jotka saavuttavat professoria selvästi korkeammat elinkaaritulot pelkällä oppisopimus- tai ammatikoulupohjalla. Samantasoisen pohjakoulutuksen saanut menestynyt yrittäjä kuuluu kuitenkin Kolben yläluokkaisiin.
Kirja on
pettymys. Ehkä Sysmän kartanoelämän tai kirjoittajan tunteman muun eliittisen
ilmiön, kuten Helsingin kaupungin byrokratian ja päätöksenteon poliittis-kaupallisten
kytkentöjen syväluotaus olisivat jättäneet mieleen jotakin uutta pohdittavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti