Pekka Suvanto ”Mariankatu
viisi ja seitsemän - Taloutta, kulttuuria, politiikkaa ja rakennustaidetta”
(SKS 2002) kertoo kauppaneuvos Henrik Borgström Juniorin rakennuttamien talojen
historian. Talothan ovat Presidentinlinnan ja Ritarihuoneen naapureita ja tällä
hetkellä Alfred Kordelinin säätiön ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran
omistuksessa. Niissä toimii myös Tieteellisten Seurain Valtuuskunta (TSV) ja
muita vastaavia tiedevaikuttamisen elimiä.
Kauppaneuvoksesta olin
tuskin kuullut, ennen kuin sain kirjan TSV:n silloisena tilintarkastajana, mutta
lukuisien liiketoimiensa ohella, muun muassa Suomen Yhdyspankki, Forssa Oy ja
tupakkatehdas, hän on ollut Suomen ensimmäinen säännöllisten taloudellisten
uutiskirjeiden julkaisija. Ennen kaikkea hän on ollut mesenaatti ja
filantrooppi.
Näkökulma, jonka
kirjoittaja esittää talojen asukkaiden henkilöhistoriasta, on uskomattoman vivahteikas.
Ja asukkaita ovat omistajien lisäksi vuokralaiset kuten Runeberg, Topelius,
Snellman, Mannerheim…, heillä vieraita Paciuksesta Eugen Schaumaniin.
Kirja on oiva yhden illan
lukemisto, jonka lukeminen on miellyttävämpää kuin katsoa jo moneen kertaan päivän
aikana kuultuja uutisia ja kommentaareja.
Kirja on kuitenkin
pettymys kaikille, jotka saarnaavat valtiojohtoisen yhteisöllisyyden hyvyyttä;
todellinen yhteiskunnallinen hyvyys on ideologisen sateenkaaren toisessa
päässä, yksityisessä aloitteellisuudessa. Helsingin Sähkövalaistus Osakeyhtiö edeltäjäyhtiöineen
huolehti sähkön tuotannosta ja jakelusta 25 vuoden ajan ennen kuin kaupungin sähkölaitos
perustettiin ja nielaisi sen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti